Family Life || Aleksi x Joel [VALMIS]

95.

Aleksi

"Olipa taas oikein ihana yhteinen perhehetki" sanon ja huokaisen perään kun lapset ovat lähteneet omiin huoneisiinsa. Meidän lapset ovat jo isoja mutta ihan kun olisi ollut kolme vuotiaiden kanssa ensimmäistä kertaa ikinä ravintolassa syömässä. He sotkivat sekä tappelivat keskenään. Ruokasota ei ollut kaukana..

"Vieläkö sä muka haaveilet kolmannesta lapsesta?" kysyn ja tunnen oloni jo vanhaksi. "No ei noi tollasia riitapukareita lapsena ollu" Joel sanoo ja mussuttaa viimeistä hampurilaista. "Julia kiusas Kaspiania sen minkä ehti eikä niitä voinut jättää kahdestaan edes viideksi minuutiksi" sanon ja virkistän tuon muistia.

"Ja kun me oltiin elokuvissa niin Julia sekä Kaspian alko heitteleen toisiansa popcorneilla ja vielä tähän loppuun lisätäkseni sä sanoit sillon, että ei enempää lapsia" huomautan sekä nostan jalkani takaisin tuon miehen syliin. "En muistanu tota enää" Joel mutisee sekä alkaa heti hieromaan minun kipeitä pohkeitani.

"Au, ei noin kovaa" parahdan kun Joel hieroo vähän turhan kovaa toisen jalkani pohjetta. Katselen Joelia, joka on vaipunut aivan omiin maailmoihin. "Mitä sä kulta mietit?" kysyn sekä tuo siirtää katseen minuun ja huokaisee syvään. "En mitään erityistä" tuo sanoi tylsistyneenä sekä siirtyy hieromaan toista jalkaani..

Katselen Joelia enkä usko häntä sillä tunnen kaikista parhaiten hänen metkunsa. Jopa muutaman vuoden yhdessäolo vuoden jälkeen oppii tuntemaan toisen jo läpikotaisin. "Jotain sulla on mielessä" sanon ja alan etsiä puhelintani sohvatyynyjen alta kun kuulen, että se soi. "No ei varmasti ole" Joel alkaa inttää vastaan.

"Mikset vastannut sun äidille?" Joel kysyy kulmiaan kohottaen. "Tiedät kyllä miksi" tuhahdan ja työnnän tuon kapistuksen takaisin sohvatyynyjen syövereihin sekä siirrän katseeni takaisin televisioon. Narisevista portaista alkaa kuulumaan askelia ja on jännä miten oppii tuntemaan äänen perusteella kuka sieltä tulee..

Kaspian laahustaa keittiöön ja hetken kuluttua tulee takaisin sipsipussi kädessään. Hän istutuu vierelleni ja alkaa mussuttamaan sipsejä. "Syöppä sitten myös ruokaa. Äläkä täytä vatsaa pelkillä sipseillä" sanon ja keskityn katsomaan televisiota. Tuo poika mutisee jotain mistä ei saa mitään selvää ja pudistelen päätä.

——
Päivä alkaa kääntymään iltaan ja sohvan uumenissa on tullut vietettyä melkein koko päivä. Päiväunet on myös otettu ja toivon todella, että en menetä yöunia tämän takia mutta minä olen kyllä vielä toipilas, että ehkä se ei tällä kertaa haittaa vaikka valoisin yön yli. Kohta voisi lähteä käymään ulkona Nipsun kanssa..

Aviomieheni ja meidän poika makoilevat seuranani sohvalla sekä meidän ihana karvakasa Nipsu makaa selällään tuon omassa pesässä. Minulla ei ole mitään hajua, että onko Julia kotona. "Julia lähti Aten kans ulos" Joel sanoo hetken kuluttua ja ihan kun tuo olisi lukenut minun ajatuksia. "Hyvä" mutisen itsekseni..

Makoilen sohvalla sekä katselen meidän koiraa, joka nukkuu suloisen näköisesti omassa pesässään. Hymy nousee huulilleni. Nipsu saisi tulla tänne, että voisin rapsuttaa häntä korvien takaa kun meidän karvakasa tykkää siitä paljon. Havahdun ajatuksistani kun Joel kysyy Kaspianilta, että eikö hän ole nähnyt Danielia..

Siirrän katseeni meidän poikaan, joka röhnöttää kun mikäkin possu sohvalla meidän välissä. "En enkä mä haluu.." Kaspian mutisee sekä tunkee suunsa täyteen sipsejä. Vilkaisen nopeasti Joelia ja kurtistan kulmia. Mitähän nyt on tapahtunut..? No minä luotan siihen, että hän kertoo meille sitten kun hän on itse valmis..

"Saanks mä lähtee kans vaihtoon?" Kaspian kysyy ja tunnen kun heti pala juuttuu kurkkuuni. Joel katsoo minua ikään kuin kysyäkseen. "No katotaan.." sanon huokaisten sekä siirrän katseeni takaisin televisioon. Vaikka mitään ei ole vielä päätetty niin ikävä raastaa jo sydäntäni. Toisaalta samalla hän itsenäistyisi kai..

"Aleksi, jaksaisitko sä lähtee mun ja Nipsun kanssa käymään ulkona?" Joel kysyy ja nyökkään. Nousen sohvalta ylös ja lähden kohti eteistä. Puen takin sekä laitan kengät jalkaani. Joel on myös valmis ja avaan oven sekä astun viileään säähän. "Mä huomasin kun sä menit vaikeeks Kaspun kysymyksestä" tuo sanoo.

"Ei se osaa huolehtia edes koulukirjoista" mutisen ja käännyn katsomaan Joelia. "Mutta siinä samalla se oppis itsenäisyyttä" Joel yrittää puolustella. "Niin.." huokaisen. "Mä tiiän, että oot tosi suojeleva Kaspua kohtaan" Joel sanoo ja vetää minut halaukseen. "En oo vielä valmis päästää sitä maailmalle" mutisen..

——