Family Life || Aleksi x Joel [VALMIS]

11.

Kaspian

Istun keittiössä ja isät istuvat minua vastapäätä ja varsinkin Aleksi-isi näyttää vihaiselta ja hän näyttää siltä kun voisi räjähtää minä hetkenä hyvänsä. Ehdin jo ajatella, että hän olisi edes vähän leppynyt ja, että pystyisimme keskustelemaan ilman riitelyä mutta jo nyt tunnelma on niin kireä, että tämä ei tiedä hyvää.

Katselen käsiäni ja huomaan kun ne tärisevät vähän ja tuskainen hiki valuu selkääni pitkin. Tämä on jo kolmas päivä kun en ole polttanut yhtäkään sätkää vaikka minulla on niitä piilotettuna huoneeseeni mutta en ole käynyt ulkona muutamaan päivään ja isi haistaisi sen ihan varmasti jos polttaisin.

"Sun täytyy lopettaa noi perseilyt! Me ei haluta, että sut otetaan huostaan" Aleksi-isi sanoo ja iskä vain nyökyttelee päätään. "Kyllä teillä sit olis vielä Julia" sanon ja tiedostan kyllä, että heitän vain vettä myllyyn. "Nyt Kaspian ihan oikeesti!" isi huutaa. Hänen raivonsa on jo ihan käsin kosketeltavissa.

"Me ollaan susta huolissaan eikä haluta, että joudut yhtään enempää pahoille teille. Sun ikäsen ei kuulu juoda alkoholia eikä varsinkaan käyttää yhtään mitään aineita" iskä puolestaan sanoo ja yrittää selkeästi rauhoitella tilannetta. "Antakaa mun tehdä omat virheet! Kai tekin ootte joskus mokannu" puolustaudun vaikka tajuan, että tuossa äskeissä sanomisessani ei ollut mitään järkeä.

"Sä oot vielä alle 15-vuotias ja me ollaan susta vastuussa!" Aleksi-isi huutaa. "No ette olis sitte tehny mua ku oon nii vitun vaikee!" huudan takaisin ja nousen pöydän äärestä ylös. Kävelen nopeasti eteiseen ja työnnän kengät jalkoihini. Astun ovesta ulos ja paiskaan oven perässäni kiinni. Viimeinen asia mitä kuulin oli, että isi alkoi itkemään ja iskä huusi perääni.

——
Kävelen kadulla enkä tiedä minne olen matkalla sillä minulla ei ole edes takkia mukanani kun lähdin niin nopeasti. Käteni tärisevät kylmästä mutta myös vieroitusoireista. Suuntaan siis Aatun luokse sillä tiedän, että häneltä löytyy jotain, joka helpottaa oloani.

Koputan ystäväni kotioveen ja hänen äitinsä tulee avaamaan minulle oven. "Moikka Kaspian! Missä sun takki on? Onko jotain sattunut?" hänen äitinsä alkaa pommittamaan minua kysymyksillään. "Onko Aatu kotona?" kysyn. "Joo on. Se on yläkerrassa" tuo nainen vastaa ja päästää minut ohitsee sisään. Potkin kengät pois jaloistani ja lähden kävelemään portaita yläkertaan.

Tiedän, että on kohteliasta koputtaa mutta nyt vain marssin suoraan sisään sillä minulla on kiire. "Moi?" Aatu sanoo ja nousee istumaan sängylleen sekä ottaa kuulokkeet pois korviltaan. "Onks sulla jotain?" kysyn ja seison kädet puuskassa keskellä tuon huonetta. "Niinkun mitä?" hän kysyy. Pyöräytän vain silmiäni. Älä ole idiootti. "Kyllä sä tiiät, että mitä mä tarkoitan" sanon.

"No on mulla tälläsii" hän sanoo ja kaivaa patjan välistä minigrip pussin jossa on jonkinlaisia pillereitä. "Ooks sä kokeillu koskaa muuta kun kukkaa?" Aatu kysyy ja pudistan päätäni. "No emmä si oikee tii-" Aatu on sanomassa mutta keskeytän hänet. "Anna ny vittu! Mä tarvin jotain" sanon jo hieman ärsyyntyneenä.

"No okei okei. Tää on sit sun ihan omalla vastuulla" hän sanoo ja ojentaa minulle minigrip pussin. Hänen äitinsä ei tiedä tästä hänen kullannuppunsa pikku bisneksestään mitään. Otan pussista 6 pilleriä ja tungen ne suuhuni.

Menen makuulle tuon sängylle ja kaivan puhelimen taskustani. Iskä on yrittänyt soittaa kymmenen kertaa sekä on jättänyt monta viestiä. Ihan sama sen kun yrittää tavoitella minua. En ole tulossa enää takaisin.

"Kaspian!" kuulen etäisesti kun joku huutaa nimeäni ja ravistelee minua vimmatusti mutta sitten kaikki pimenee.

——
👀