Family Life || Aleksi x Joel [VALMIS]

9.

Aleksi

Makoilen sängyllä ja yritän kasata ajatuksiani jotka pyörivät päässäni hurrikaanin lailla. Päätäni särkee ja minulla on huono-olo. Oli jo aamulla mutta päivän mittaan se on vain pahentunut. En halunnut huolestuttaa Joelia enempää sillä meillä on jo ihan tarpeeksi huolta Kaspianista.

Poliisit toivat Kaspianin kotiin ja heidän mukanaan oli sosiaalityöntekijä. Kaspian on alaikäinen eikä ole vielä edes rikosoikeudellisessa vastuussa. Hänen hallustaan oli löytynyt pieni määrä kannabista ja lisäksi hän oli puhaltanut promillemittariin sellaiset lukemat, että aikuiseltakin ihmiseltä menisi jalat alta.

Olemme nyt sosiaalityöntekijöiden tarkkailussa tuon pojan hölmöilyjen takia. Ensi viikolla meillä on jokin palaveri jossa katsellaan tilannetta sitten tarkemmin ja he keskustelevat myös Kaspianin kanssa kahdestaan. Pelkään, että hänet otettaisiin huostaan ja sijoitettaisiin johonkin laitokseen. Sitten hänen elämänsä vasta lähtisikin raiteilta.

Yritimme keskustella Kaspianin ja Joelin kanssa kun poliisit ja sosiaalityöntekijä olivat lähteneet mutta siitä ei tullut yhtään mitään sillä se meni vain riitelyksi eikä Kaspian ollut muutenkaan kykenevä keskustelemaan meidän kanssa. Hän meni nukkumaan humalatilaansa pois ja yrittäisimme jutella huomenna uudelleen.

Nappaan puhelimen yöpöydältä ja katselen viestejä joita on tullut bändimme ryhmään. He kyselevät meidän karkuteilla olevasta teinistä mutta Joel on jo vastannut, että hän on palannut kotiin ja oikein poliisit toivat hänet. Siellä he nyt päivittelevät yhdessä, että mikä tuolle pojalle on oikein tullut.

Huokaisen syvään ja viskaisen puhelimeni huoneen nurkassa olevaan nojatuoliin.

——
Yritin nukkua mutta selkääni vihloo vähän väliä enkä sen vuoksi saa nukutuksi. Tämä on taas pahentunut vaikka välillä on ollut hyviä hetkiä, että selkään ei ole sattunut ollenkaan mutta silti tämä seuraa minua hautaan asti.

Joel kävi äsken kyselemässä, että kuinka kauan aion pitää hänelle vielä mykkäkoulua mutta en vastannut hänelle mitään. Huokaillen tuo mies lähti takaisin alakertaan ja äänistä päätellen hän lähti ulos. Joskus hän käy lenkillä, että saa purettua ajatuksiaan mutta minulle paras lääke siihen on se, että saan olla yksin.

Makoilen hetken selälläni sillä se vähän helpottaa oloani mutta alavatsaani alkaa nipistelemään ikävästi joten minun on jälleen kerran pakko vaihtaa asentoa.

Huokaisen syvään ja hieron ohimoitani. Tämä päivä on ollut jo tarpeeksi hirveä enkä kaipaa enää yhtään mitään uutta vaivaa tai asiaa elämääni. Ilta voisi tulla nopeammin, että pääsisi nukkumaan ja unohtamaan kaikki ikävät asiat edes hetkeksi.

Makaan kyljelläni ja olen kietonut toisen käden vatsani ympärille. Hengittelen syvään ja mietin, että mistä tämäkin nyt oikein tuli. Olen syönyt viimeksi aamulla mutta silloinkin vain yhden leivän ja kupin kahvia. Ehkä se johtuu siitä, että en vain ole syönyt tarpeeksi ja verensokerit alkavat olemaan alhaalla.

Ovelta kuuluu jälleen kerran koputus mutta en reagoi siihen mitenkään sillä uskon, että se on taas Joel joka haluaisi jutella.

Pian ovi kuitenkin avautuu ja Julia kurkistaa siheen. "Nukutko?" hän kuiskaa. "En. Tuu vaan peremmälle" sanon ja käännyn takaisin selälleni. Julia laittaa oven kiinni perässään ja istahtaa sängyn reunalle.

"No mitäs Julia?" kysyn. "Tulin vaan kattoon, että mitä teet kun ei sua näkyny alhaalla ja iskä on pihalla haravoimassa eikä puhu mitään" hän sanoo ja käpertyy kainalooni. "Ootteks te riidelly?" hän kysyy. "Joo mutta ei sun rakas tarvi murehtia siitä" sanon ja silitän tuon pehmeitä hiuksia.

——