Family Life || Aleksi x Joel [VALMIS]

61.

Kaspian

Kävelen miesten vessaan sisään ja pysähdyn hanojen eteen. Katson itseäni peilistä ja huomaan, että omat poskeni punoittavat hieman. Miksi ihmeessä minä käyttäydyn näin? Valehtelen omille vanhemmilleni ja tulen pienesti mustasukkaiseksi kun he puhuvat omasta isosiskostani.

Huokaisen syvään ja pesen käteni. Poistun vessasta ja kävelen takaisin vanhempieni luokse. Huomaan, että Adele on myös lähdössä oman perheen kanssa.

Otan naulakosta takkini ja puen sen päälleni samalla kun katselen Adelea. Meidän katseet kohtaa ennen kun hän lähtee ravintolasta pois. "Voi sua" isi sanoo ja sipaisee hiuksia pois kasvojeni edestä. Ei kai hän oikeasti luule, että minulla on vatsa kipeä?

Kävelen isien sekä mummon kanssa autolle ja istun jälleen takapenkille. En tiedä, että mikä minulla on kun noin valehtelin omille vanhemmilleni. Ei se ole minun tapaista.

Katselen auton ikkunasta ohimeneviä maisemia kun ajelemme kotiin päin. Vanhemmat juttelevat jostain asiasta keskenään mutta en jaksa keskittyä siihen.

Huomenna minulla olisi taas koulupäivä edessä ja joudun kohtaamaan Adelen koska olemme samalla luokalla. Ei se mikään salaisuus ole, että olen homo mutta en ole silti sitä asiaa huudellut. En tiedä, että miten Adele on saanut pääni sekaisin. En kuitenkaan ole kokenut vetoa naisiin päin juurikaan.

——
Aleksi

Makoilen aviomieheni vieressä meidän sängylla ja katselemme vain televisiota. Minua kyllä jäi hieman mietityttämään Kaspian sillä hän käyttäytyi vähän oudosti. No ehkä se ei ollut mitään ja ylireagoin vaan turhaan. Kyllä hän tulee sitten jutteleemaan jos niin haluaa.

"Siitä aikasemmsta keskustelusta vielä" Joel sanoo ja siirtää katseensa minuun. "Niin?" kysyn ja odotan, että mitä tuo aikoo kyseisestä aiheesta vielä sanoa.

"E-eikun ei mitään" Joel sanoo hieman änkyttäen ja vaihtaa sitten televisio kanavaa. Kurtistan kulmiani ja käännän katseeni takaisin televisioon. Kyllä hän voi minulle jutella. Kyllä hänen pitäisi tietää, että hän voi aina jutella minulle enkä minä tuomitse tai keskeytä häntä kesken asiansa.

Annan asian olla ja keskityn sarjan katsomiseen.

Kaspian laahustaa meidän huoneeseen sisään ja tulee meidän väliin makaamaan sanomatta mitään. Mikähän tämän perheen miehiä oikein vaivaa?

"Onko sulla vielä vatsa kipee?" kysyn ja huomaan, että tuo menee heti vaikeaksi. "No tota.." tuo sanoo ja miettii selkeästi mitä sanoisi seuraavaksi.

"Ei mua oikeesti satu vatsaan" tuo möläyttää ja heti alkaa näpräämään sormiaan. Vaihdan Joelin kanssa huolestuneet katseet mutta siirrän katseeni takaisin meidän poikaan. "Vaan?" sanon kysyvästi ja jään odottamaan tuon pojan vastausta.

"E-en mä tiiä mikä mulle oikein tuli" tuo änkyttää ja vaikuttaa siltä, että hän katuu äskeistä sanomistaan.

"Ootko sä kenties mustasukkainen?" Joel kysyy ja tajuan itsekin vasta nyt, että siitä tuon pojan käytös voi johtua. Kaspian kohauttaa vain hartioitaan.

"Mistä mahdollisesti oot mustasukkainen?" kysyn ja silittelen tuon pojan hiuksia. Kaspian vain kohauttaa harteitaan ja katsoo käsiänsä. "Jaahas" sanon ja vedän hänet kainalooni. Suukotan häntä poskelle ja pudistelen huvittuneena päätäni.

Voi teinit...

——
Voi Kaspian😁