Family Life || Aleksi x Joel [VALMIS]

60.

Kaspian

Istuskelen luokan perällä ja yritän keskittyä meneillä olevaan terveystiedon tuntiin mutta tunnen katseen itsessäni ja käännän päätäni. Huomaan, että uuden luokkani eräs tyttö katsoo minua ja hymyilen tuolle vain vastaukseksi ja huomaan, että hän punastuu ja kääntää katseensa nopeasti pois.

Hymähdän vain ja siirrän katseeni takaisin taululle johon opettaja on kirjoittanut muistiinpanoja. Ehkä nuo pitäisi kirjoittaa vihkoon. Ihan vain mahdollista koetta ajatellen..

Vilkaisen kelloa ja tämä koulupäivä päättyy onneksi pian. En ole ainakaan vielä bongannut ketään tuttua täältä ja toivon, että sellaisia ei mistään tule. Pääsen aloittamaan niin sanotusti puhtaalta pöydältä sekä toivon, että saisin koulumotivaation takaisin.

Kun tunti viimein päättyy niin heitän vain kirjani ja penaalin reppuun. Nousen ylös ja lähden naulakoita kohti sillä tämä koulupäivä oli nyt tässä. Ihan hyvin se meni ja jännitin tätä aivan turhaan.

Puen takin päälleni ja kun käännyn niin olen vähällä törmätä tuohon samaan tyttöön, joka tuijotti minua tunnilla. Hymyilen hänelle vain ja jatkan matkaani. Isit varmaan odottavat minua jo parkkipaikalla sillä he lupasivat, että menisimme yhdessä syömään.

Ehkä me kuitenkin haemme mummo mukaan mutta Julia ei harmillisesti pääse meidän mukaan. Isit ovat varmaan käyneet hänen luonaan tänään.

——
Kävelen koulun ovista ulos ja huomaan, että koulun tupakkapaikan läheisyydessä seisoskelee muutama poika ja joudun kävelemään heidän ohitse. Toivon, että he eivät ala huutelemaan minulle mitään sillä minulle on ehkä hieman jäänyt traumoja Oskarista ja hänen kavereistaan.

Huokaisen helpotuksesta kun olen päässyt heidän ohi eikä kukaan heistä edes kiinnittänyt minuun sen suuremmin huomiota. Näin kuitenkin heidän kasvot eikä kukaan heistä näyttänyt tutulta.

Nään tuon tutun auton parkissa ja kävelen sitä kohti. Avaan takapenkin oven ja istudun auton kyytiin. En ehdi saada edes turvavyötä kiinni kun iskä lähtee jo kaahaamaan koulun pihasta pois. Täällä on kyllä nyt niin kireä tunnelma, että se on käsin kosketeltavissa.

"Miten meni koulupäivä?" isi kysyy ja hän avaa suun ensimmäistä kertaa vasta kun olemme jo ihan kodin lähettyvillä. "Ihan hyvin" vastaan ja kohautan vain harteitani vaikka hän ei sitä näekkään. "Onko uusi luokka kiva?" isi jatkaa kyselyä. "Joo on se ihan kiva vaikka en oo viä hirveesti ehtiny tutustua muihin" vastaan ja isi nyökyttelee vain päätään.

Iskä sammuttaa auton ja me kaikki nousemme ylös autosta. Kävelen ovelle jo edeltä ja jään odottamaan, että isit tulisivat sillä minulla jäi avain aamulla siinä kiireessä kotiin.

Huomaan, että he jäivät juttelemaan jostakin autolle ja iskä vaikuttaa siltä, että hän ei kuuntele ollenkaan mitä isi puhuu hänelle. "Tulkaa jo! Mulla on kauhee vessahätä!" huudahdan ja iskä lähtee heti luokseni. Isi huokaisee ja näyttää hyvin turhautuneelta.

Heitän repun sekä ulkovaatteet vain eteisen lattialle ja lähden kävelemään vessaa kohti.

——
Vedän vessan ja pesen tietenkin käteni sillä nyt on kaikenlaisia pöpöjä liikkeellä enkä halua tulla heti kipeäksi. Olen vasta aloittanut uudessa koulussa ja en halua jäädä jälkeen muista.

Kävelen eteiseen ja otan reppuni lattialta. Suuntaan heti yläkertaan ja jo portaissa kuulen kun isit kovaan ääneen keskustelevat jostakin.

"En mä halua ainakaan vielä enempää lapsia" isi sanoo ja tunnen kun sydämeni jättää yhden lyönnin välistä. Meinaako he hankkia meille jonkun kirkuvan mukulan? Ei ole hyvien tapojen mukaista jäädä salaa kuuntelemaan toisten keskusteluja joten hiivin hiljaa omaan huoneeseeni.