Kelmien aikakausi I: Viides kelmi

3. Vuoden ensimmäinen Kuutamo-keikka

REMUKSELLA ON TÄSSÄ LUVUSSA PANIIKKIKOHTAUS

LUKU SISÄLTÄÄ ITSEVIHAA

MULLA EI OO IKINÄ OLLU PANIIKKI KOHTAUSTA MUTTA TÄÄ ON SIIS SE MILTÄ KUVITTELEN SEN TUNTUVAN

Sirius Musta pov

Istuimme kaikki Suuressa salissa syömässä aamupalaa. Minerva heilutteli sauvaansa, jolloin lukujärjestyksiä viuhahti kunkin oppilaan luo. Kun oma lukujärjestykseni viuhahti käteeni, parahdin. "Meillä on ensimmäisenä liemiä!" James ilmaisi, meidän kaikkien ajatuksemme ääneen. Aamiainen sitten menikin nopeasti, kun yhdessä voivottelimme omaa tuskaamme.

Kävelimme yhdessä liemientunnille, keskustellen tällä kertaa siitä, mite; voisimme pilata ruikulin liemen. Liemitunnille päästyämme olimme tulleet tulokseen, että James räjäyttää sen taivaan tuuliin.

Kävelimme sisään liemien luokkaan, tuttuun tapaamme myöhässä. "Ette sitten viitsineet olla ajoissa edes ensimmäisellä tunnilla?" Kuhnusarvio huokaisten kysyi. "Emme." Totesin virnistäen. Kävelimme paikoilemme. "Kymmenen pis-" Kuhnusarvio aloitti. "Olen pahoillani professori, mutta teillä ei ole mitään mistä ottaa pisteitä." Peter totesi tyynesti. "Hyvä on. Yksi jälki-istunto jo-" Kuhnusarvio yritti taas. "Olen pahoillani professori, mutta minulla ja Siriuksella on seuraavat kaksi viikkoa varattu." James pahoitteli. "HYVÄ ON, HYVÄ ON! Antaa olla."

Sillä liemitunnilla teimme unijuomaa. James suunnitelman mukaisesti räjäytti Ruikulin liemen taivaan tuuliin. "JÄLKI-IST-" Kuhnusarvio huusi vihaisena, mutta me keskeytimme huutaen kaikki yhteen ääneen "TAAS MEITÄ SYYTETÄÄN ILMAN TODISTEITA!!! ME KUN RAUKAT LUULIMME ETTEI TÄÄLLÄ SYRJITTÄISI KETÄÄN!!!" Se sai Kuhnusarvion vaikenemaan ja meidät virnuilemaan ja vaihtelemaan katseita keskenämme.

Seuraavalla tunnilla oli muodonmuutoksia. Minulla ja Jamesilla ne menivät täydellisesti, kuten aina. Remus pärjäsi hyvin, muttei täydellisesti. Ja Peterillä oli paljon hankaluuksia. Sitten oli lounas.

Päivä meni nopeasti ohi. Pian oli jo viisi iltapäivällä. Remuksen pitäisi mennä sairaalasiipeen vasta kahdeksalta, joten meillä oli vielä hyvin aikaa. Istuimme makuusalissamme ja muistelimme menneitä vuosia naurun kyyneleet silmissä.

James Potter pov

"Muistatteko sen, kun tapasimme ensimmäisen kerran?" Kysyin. "Muistan!" Muut huusivat.

Kolmas persoona pov

Remus Lupin istui ykisn vaunussa, odottaen Tylypahkan pikajunaa lähteväksi. Pian juna lähtikin nytkähtäen liikkeelle, ja Remus syventyi kirjaansa. Pian kuitenkin jokin kolahti vasten vaunuosaston ovea, ja Remus ärtyneenä kääntyi katsomaan.

"Peter! Oletko kunnossa?" Kuului vaimentunut pojan huuto. "Joo. Voin hyvin." Kuului toinen ääni. "Onkohan siellä ketään sisällä? Kaikki tähän mennessä katsomamme vaunut olivat täynnä." Toinen ääni kysyi. "Katsomalla selviää." Ensimmäinen ääni kysyi. Hänen äänestään kuuli että hän virnisti.

Ovi avautui, ja sisään astui kaksi poikaa. Toisella oli silmälasit ja sotkuiset mustat hiukset, kun taas toinen oli lihava ja hänen hiuksensa olivat kuin olkikasa. "Hei! James Potter, tässä on Peter Piskuilan. Hauska tutustua! Sinäkin taidat olla ensi-luokkalainen? Me olemme myös." Rillipää sanoi ojentaen kättään. "Remus Lupin." Remus sanoi. "Saisimmeko istua tänne?" James kysyi. "Kai se käy." Remus vastasi välinpitämättömästi ja kääntyi taas kirjansa puoleen.

Hetken päästä vaunuosaston ovi aukesi taas ja sisään astui uusi poika. Remus paiskasi kirjansa kiinni ja poika kääntyi katsomaan häneen. "Rauhoitu. Saanko istua tänne?" Poika kysyi. Hänellä oli mustat olkapäihin ulottuvat hiukset. Ennen kuin Remus ehti avata suutaan, James antoi jo myöntävän vastauksen. "Minä olen James Potter, tässä on Peter Piskuilan ja Remus Lupin. Mikä sinun nimesi on?" James kysyi ojentaen kättään. "POTTER!!!! Loistavaa!! Sirius Musta, loistavaa tutustua. Isä käski pysyä kaukana, joten minä en aio todellakaan päästää sinua pois lähettyviltäni!" Poika huudahti tarttuen Jamesin käteen ja ravistaen sitä vauhdikkaasti. James näytti lievästi sanottuna järkyttyneeltä. Hän avasi suutaan ja sulki sitä, kuin yrittäen keksiä että mitä sanoa.