Kelmien aikakausi I: Viides kelmi

48. Pöllölä

Wtf miten mennää jo helmikuussa?? Vastahan oli elokuu ;-; Mut kahvilas kirjottaminen on kyl niiiiiiiin ihanaa

[sanat: 532]

Arthurilla oli syntymäpäivät 6 helmikuuta ja minun piti kirjoittaa hänelle kortti. Kirjoitin: Iloista syntymäpäivää herra Weaslylle! -Reg

Minun piti mennä pöllölään viemään kirje ja Sirius tarjoutui mukaan, koska Lilyn piti tehdä läksyjä. Siriuksenkin olisi kyllä pitänyt, mutta hän näkin tämän oivana tilaisuutena välttää läksyt. Me kävelimme yhdessä pöllölään ja juttelimme niitä näitä. "Aiotko myöntää, että olin oikeassa?" Sirius kysyi. "En" hymyilin.

Sirius naurahti. "Etkö ikinä?" "Ehkä joskus." "Onko hän jatkanut?" Sirius kuiskasi. "Ei hän ole saanut mahdollisuutta" sanoin. "Se on hyvä" Sirius totesi, "Kerroitko Minervalle?" Olin vaiti. Sirius huokaisi. "Regulus..." hän sanoi pettyneellä äänellä. "En minä halua kertoa hänelle! Kyllä me tämän voimme itse hoitaa" sanoin. "Mikset halua kertoa hänelle?" Sirius kysyi.

"Hänellä on jo muutenkin tarpeeksi huolia. Hän ei ole minun äitini, Sirius" sanoin. "Niin ja kuka on sinun äitisi?" Sirius kysyi ärtyneenä. Olin hiljaa hetken, "No et sinä ainakaan, joten lopeta jo murehtiminen." "Mutta olen sinun veljesi, Regulus! Älä kiellä sitä" Sirius sanoi. "Hyvä on! Sinä olet minun veljeni, tiedän" sanoin.

"Biologinen äitimme viruu Azkabanissa! Euphemiakaan ei tiedä tästä!" Sirius sanoi. Saavutimme pöllölän ja korvamme täyttyivät pöllöjen rääkynästä. "Hänen ei tarvitse" vastasin valitessani sopivaa pöllöä. "Minä sitten kerron Minervalle!" Sirius sanoi ja oli aikeissa lähteä. "Älä jätä minua yksin" huusin nopeasti. Sirius pysähtyi ja tuli takaisin luokseni, "Aivan, anteeksi. Unohdin." "Niin ja mitä kävi kun viimeksi unohdit?" kysyin ärtyneenä.

"Olen pahoillani siitä!" Sirius huudahti, joka säikäytti muutaman pöllön. Löysin hyvän pöllön ja sidoin kirjeen sen jalkaan. "Älä kerro Minervalle" sanoin. "Me emme kertoneet Bellatrixista viimeksikään, vaikka saimme hänet kiinni itse teossa. Se oli sinun takiasi. Pomfry ei kysynyt mitä tapahtui. Hän oli vain iloinen saadessaan parantaa sinut. Hän ei kuitenkaan ikinä lopeta, jos et kerro" Sirius sanoi.

"KERROIN KIUSAAJISTANI OPETTAJILLE ALIN OMAA, MUTTA HE SANOIVAT VAIN KERRAN HEILLE! SITTEN HE PAKOTTIVAT KIUSAAJAT PYYTÄMÄÄN ANTEEKSI, MUTTA HE JATKOIVAT HETI SEURAAVANA PÄIVÄNÄ! EI OLE MITÄÄN JÄRKEÄ KERTOA HEISTÄ KOKO AJAN, EI SE JOHDA MIHINKÄÄN!" huusin. (tää viittaa yhtee juttuu but don't worry, mä oon okei)

Pöllöt alkoivat rääkymään hurjasti ja Sirius oli hiljaa. "Anteeksi en tarkoittanut huutaa" mutisin. Vein pöllön ikkunalle ja kerroin sille määränpään. Lähetin sen sitten lentoon. "Regulus..." Sirius sanoi hitaasti. "Eiköhän mennä takaisin!" sanoin iloisesti ja lähdin kävelemään ovelle. Sirius astui pari juoksuaskelta ja otti minua ranteesta kiinni pyöräyttäen minut ympäri. "Onko sinua kiusattu aiemminkin?" Sirius kysyi huolestuneena.

En vastannut. "Reg..." Nyökkäsin. "Kuka se oli?" "Yksi tyyppi vain. En enää muista hänen nimeään" sanoin. "Milloin se tapahtui?" Sirius kysyi. "1.-3.-luokkaan asti" sanoin. "Miten se loppui?" "Hän lopetti koulun. Tuli täysi-ikäiseksi. Päätti opinnot. Valmistui. Ja Bellakin valmistuu kolmen kuukauden päästä. Se on okei" sanoin.

"Mikset sinä koskaan maininnut?" Sirius kysyi murtuneella äänellä. "Miten minun olisi pitänyt? Sinähän vihasit minua" sanoin. Sirius henkäisi. "En minä vihannut sinua!" "Entäs 'äidin lellikki' ja 'pelkuri'?" "Olin kateellinen! Sinä sait kaiken huomion tottelemalla heitä, mutta minä sain vain haukkuja olemalla oma itseni!" Sirius tunnusti.

"Mitä? Sinä kateellinen minulle?" kysyin hämmentyneenä. Sirius nyökkäsi. "Mutta sinähän nimenomaan olit se sankari, joka oli rohkea ja uskalsi olla oma itsensä?" kysyin. "Odotas- Ihailitko sinä minua?" Sirius kysyi. "Ihailin ja ihailen edelleen!" sanoin. Sen jälkeen tuli hiljaisuus, joka päättyi halaukseen.