Kelmien aikakausi I: Viides kelmi

11. Toinen sunnuntai

TW: Puhutaan Reguluksen ja Siriuksen menneisyydestä.

[1270 sanaa]

Regulus Musta pov

Me kaikki istuimme kirjastossa suunnittelemassa Siriukselle yllätysjuhlia. Remus oli vienyt Siriuksen treffeille, joten hän olisi poissa maisemista tarpeeksi kauan, jotta voisimme suunnitella kaiken tarpeellisen. Siriuksen synytmäpäivät olisivat jo huomenna. Olimme suunnittelun kanssa erittäin jäljessä, koska oli vaikea löytää ajankohtaa, jolloin meille kaikille sopisi.

Meillä tarkoitan minua, Jamesiä, Peteriä, Maryä, Lilyä, Marlenea ja Dorcasta. Yhteinen aikamme olisi kohtapuoleen lopussa, mutta olimme saaneet kokoon hyvän kasan ideoita, joista olimme koonneet jonkin laisen suunnitelman. Lähes kaikki aika mitä olimme varaneet kului siten, että James, Marlene ja Mary pommittivat ideoita, jotka olivat toinen toistaan hullumpia, mutta yhtä aikaa Siriusmaisempia, Dorcas ja Peter naureskellen heidän touhuilleen, ja minä ja Lily pyöritellen silmiämme heille ja yrittäen koota kekenämme omia ideoita, koska pidimme muita ylienergisinä siinä hetkessä.

Kun kaikki olivat taas vakavoituneet, varmistimme suunitelman.

"Eli suunnitelmana siis on, että aamulla Regulus menee pyytäämään kotitontuilta kakun, joka tuodaan rohkelikkojen pöytään aamiaisella. Päivällä on toki koulua, mutta heti kun koulu loppuu, järjestämme isot syntymäpäiväjuhlat rohkelikon oleskeluhuoneessa. Silloin annamme kaikki lahjamme Siriukselle ja kaikki muutkin, joilla on hänelle jotain. Ja siinä sitten oli se, vai? Kaikki tietävät omat osuutensa?" Lily kysyi.

Kaikki mutisivat myöntäviä vastauksia. "Loistavaa! No, hyvää illan jatkoa kaikille!" Lily sanoi. Hyvästelimme toisemme ja lähdimme omiin suuntimme, joka minulle oli Minervan työyhuone. Olin juuri ja juuri päässyt ulos kirjastosta, kun huomasin Jamesin kävelevän rinnallani. "Hei?" Kysyin kurtistaen hänelle kulmaani.

Kävelimme vieritysten käytävää, eikä hän kääntynyt rohkelikon oleskeluhuoneen suuntaan niin kuin oletin hänen tekevän. Pysähdyin ja käännyin katsomaan häntä. Kello oli vasta 17:34, joten minulla oli vielä aikaa ennen istunnon alkua. "James, mitä sinä teet? Minne olet menossa?" Kysyin.

"Sirius kertoi minulle mihin olet menossa sunnuntaisin. Elä muuten huoli, minä pidän sen kyllä salassa. Sirius pyysi minua pitämään sinusta huolta ja pitämään sinua silmällä aina kun menet istuntoon, koska hän ei itse pysty, mutta tahtoo että joku tekee. En tiedä miksei Sirius voi, mutta veikkaisin sen johtuvan jostain Remuksen ja Siriuksen välisistä asioista" James sanoi.

"Jaahas. Ja minulla ei varmaankaan ole sanan valtaa siitä, että saatko sinä seurata minua?" Kysyin. "Ei ilmeisesti" James vastasi rennosti. Rehellisesti sanottuna nautin siitä, että James oli siinä tukenani, kun oli aikeissa saapua paikkaan, jossa kaikki menneisyyden haamuni kaivettaisiin esiin. Vaikkakin olimme vain hiljaa, hänen läsnäolonsa oli lohduttavaa.

Kun saavuimme Minervan työhuoneen ovelle, seisoimme hetken hiljaa. Käänsin katseeni Jamesiin, toinen käteni valmiina koputtamaan. "Sinä olet rakastettu, upea ja tärkeä. Me kaikki rakastamme sinua. Sirius ja minä varsinkin. Olet minulle paljon enemmän kuin osaan sanoin sanoa. Muista se, okei?" James sanoi vakavana.

Hymyilin hänelle kirkkaasti vaikkakin sydäntäni särki ajatella ettei hän voinut tarkoittaa sitä mitä toivoin hänen tarkoittavan. "Joo muistan, kiitos. Sinäkin olet minulle tärkeä ja rakas. Sano terveiset Siriukselle jos näet hänet. Sano hänelle, että minä rakastan häntä ja että hän on minulle tärkeä" Sanoin. Sydämmeni pamppasi melkein tiensä ulos rinnastani, koska sanoillani oli minulle suuri merkitys ja minulle oli tärkeää mitä hän ajattelisi niistä. James hymyili minulle nyökäten. Halasimme.