Kelmien aikakausi I: Viides kelmi

72. Sirius

Sori tota en todellakaa tienny mitä täs tapahtuis, joten mä ✨improvisoin✨
[sanat: 609]
"REGGIE!" Siriuksen ääni kaikui läpi koko talon. Istuin pihalla ihailemassa kevättä, mutta kuulin hänen äänensä silti. Katsoin ulkoovelle olkani yli ja odotin hänen ilmestyvän ovet paukkuen. Pohdin, mikä häntä mahtoi tällä kertaa riivata.

Kun hän ei saapunut vaan huuto vain jatkui talosta, käännyin takaisin katsomaan kotikatuamme, jolle kevät oli tehnyt olonsa kotoisaksi. Ihanan hiljaisuuden rikkoi oven korvia raastava ääni sen paiskautuessa auki ja vapauttavan kaikki huudot sen sisältä. "SIRIUS LOPETA HÄN KERTOI MINULLE JO KAIKEN! SINUN EI TARVITSE ENÄÄ RAIVOTA-" James huusi. "PÄÄ UMPEEN! HÄN ON MINUN PIKKUVELJENI EI SINUN!" Sirius karjui.

Käännyin katsomaan ovelle ja näin väsyneen näköisen Montyn katselevan minua huojentuneena, "Siinä sinä oletkin! Pyydän tule sisään-" "MISSÄ MINUN VELJENI ON?" "-He eivät lopeta! En tiedä, mitä olet tehnyt, mutta pyydän lopeta heidän huutonsa." Huokaisin odottaen vain pahinta. Astuin eteiseen ja riisuin kenkäni. Fleamont sulki oven ja käveli ohitseni jonnekkin.

Kävelin huutoa kohti, jonka paikansin lähtevän Siriuksen huoneesta. Kävelin portaat varovasti ylös. Huomasin käteni tärisevän. Mitä ikinä olinkin tehnyt, se ei selvästikkään tehnyt Siriusta iloiseksi. Kävelin hitaasti hänen ovelleen, kuin jos olisin hitaampi kävisikin ilmi, että tilanne oli vain unta.

Huutoja kuului edelleen, toiset selvempiä kuin toiset. Nostin käteni ylös ja laitoin sen nyrkkiin, valmiina koputtamaan. Ei, he eivät kuulisi kuitenkaan. Siirsin käteni kahvalle ja painoin sitä hitaasti alas. Rauhoitu Regulus, siellä on vain veljesi ja poikaystäväsi - ei siis mitään syytä huoleen.

Ovi avautui ja astuin sisään sulkien oven takanani. "Fleamont käski tulla hiljentämään teidät. Mitä te oikein huudatte?" kysyin varovasti, mutta kumpikaan ei vaikuttanut kuulleen minua. Ehkä niin on vain parempi, aika poistua, petollinen pelkoni totesi. "Se oli hänen oma päätöksensä. Hän ei kertonut edes minulle. Hän on nyt turvassa ja se on tärkeintä" James sanoi rauhallisesti. "Mutta hän kuitenki meni heidän luokseen!" Sirius sihisi. "Hänellä oli syynsä!" James puolusteli. "Mitä niin?" Sirius kysyi, mutta ei antanut Jamesille aikaa vastata. "Sitähän minäkin! Hänellä ei ollut mitään oikeutta lähteä omin nokkinensa" Sirius sanoi.

"Älkää puhuko, kuin en olisi tässä" uskaltauduin sanomaan. He molemmat kääntyivät katsomaan minua, Sirius raivostuneena ja James kauhistuneena, kuin pelkäisi henkeni edestä. Sirius tuli luokseni ja alkoi ravistelemaan minua. "OLETKO MENNYT JÄRJILTÄSI?" Sirius huusi. "Mitä minä nyt olen tehnyt?" kysyin. "Azkabaniin. Azkabaniin! Kaikista maailman paikoista karkasit juuri Azkabaniin" Sirius sauhusi.

"Anteeksi Reg! Huomaan nyt, että oli virhe kertoa hänelle" James sanoi. "Ei se mitään, tämä hetki olisi tullut kuitenkin" sanoin. Irrottauduin Siriuksen otteesta. "Tehdäänkö niin, että sinä kysyt minä vastaan?" ehdotin. "Millä teko syyllä oikeutat itsesi karkaamisen?" Sirius kysyi. "Teen tutkimusta ja tarvitsin sieltä tietoa" vastasin. "No saitko tietoa?" Sirius kysyi. "En mitään, mikä auttaisi tutkimuksessa" sanoin huokaisten. Istuin maahan ja katsoin häntä. "Mutta sait tietoa?" Sirius kysyi.

"Joo no, isä on kuollut ja äiti menee pian perässä. Minun piti kysyä heiltä yksi asia, mutta se ei onnistunut" sanoin. Sirius näytti hetken iloiselta. Näin kyllä sen valon pilkahduksen hänen silmissään. Pystyin suorastaan lukemaan niistä hänen ajatuksena. Oli jo aikakin, hän taisi mielessään sanoa.

"Mitä aioit kysyä heiltä?" Sirius kysyi. "Että kävikö Bella siellä tapaamassa heitä" vastasin. Sirius nyökkäsi ja jätti sen vaiheen sikseen. "Miten pääsit sinne?" Sirius kysyi. "Laittomalla porttiavaimella, jonka ostin" vastasin. Sirius virnisti jokseenkin ylpeästi, "Vannon, että se johtuu kelmi verestä. Olethan sentään minun veljeni."

"Muita kysymyksiä?" kysyin. "Kertoisitko enemmän tutkimuksestasi?" Sirius pyysi jo selvästi rauhoittuneena. "Haluan enemmän vain tietää, miksi Bella tekee sitä sun tätä ja kerätä mahdollisimman paljon tietoa, jotta voin viedä ne oikeuteen" selitin. Sirius nyökkäsi. "Lupaa minulle, ettet mene enää Azkabaniin" Sirius käski. "Entä jos en halua?" kysyin. Sirius mulkaisi minua. "Jos et halua vapaaehtoisesti niin pakotan sinut antamaan rikkoutumattoman valan" hän uhkasi. Nostin käteni antautumisen merkiksi ilmaan. "Hyvä on, hyvä on. Minä lupaan" antauduin.