Kelmien aikakausi I: Viides kelmi

18. Päivän profeetta

Toivottavasti ette vihaa mua ku vaa koko aja Reguluksen näkökulmaa! Aika hyvin oon kuitenki saanu täs päivitettyy! Oon aik ylpee ittestäni :)

[sanat: 830]

Regulus Musta pov

Päivän Profeetta 12/11/1975 Keskiviikko

ARVOSTETUN MUSTAN PERHEEN SALAISUUS PALJASTETTU! Lue lisää sivulta 5

ARVOSTETUN MUSTAN PERHEEN SALAISUUS PALJASTETTU

Viime maanantaina (10 päivä) taikaministeriössä käydyssä oikeuden käynnissä tuomittiin Orion ja Walburga Musta elinkautiseen vankeuteen Azkabaniin. Läsnäolijoiden kertomusten mukaan oikeudenkäynnin alussa soitettiin kaksi äänitettä, jossa herra ja Rouva Mustan kaksi poikaa, Sirius ja Regulus Musta, kertoivat vanhempiensa pahoinpitelevän heitä. He esimerkiksi väittivät, että heihin oli käytetty kidutus-kirousta.

Tuomarin mukaan äänitteet oli todistettu aidoiksi. Onko kuitenkaan järkevää laittaa kahden aikuisen henkilön vapautta kahden alaikäisen pojan sanan varaan? Kävi ilmi, että on, kun läsnäolijoita kauhisteltiin oikeudenkäynnin lopussa. Kun herra ja rouva Musta oli tuomittu syyllisiksi, hetken päästä salatusta syystä rouva Musta langetti nuoren Reguluksen ylle kidutus-kirouksen kaikkien niiden silminnäkijöiden edessä.

Tämän jälkeen molemmat tuomitut tainnutettiin ja vietiin pois. "Pojan kiljuminen oli sydäntä raastavaa" anonyymi läsnäolija kertoo. "Kuvitella, että he joutuivat kokemaan tuommoista kotona!" toinen anonyymi läsnäolija kauhistelee. Kun kirous otettiin pois pojan yltä, hän oli jo pyörtynyt.

Poika kiidätettiin Mungon sairaalaan ja voi kuulemma hyvin. Tässä artikkelissa ei kerrottu mitään, mitä uskoimme henkilöiden haluavan pitää salassa yksityisyys syistä.

Suljin lehden ja katsoin eteeni mykkänä. James, joka oli lukenut artikkelia olkani yli tuli viereeni ja halasi minua. Nojasin häneen ja suljin silmäni. "Mitä mietit?" James kysyi. "Olen vain kiitollinen, että heillä oli sen verran älyä päässä, että pitivät meidät salassa" sanoin. James hymähti hyväksyvästi.

"MIKSI PROFEETTA TEKEE MEISTÄ ARTIKKELIN? EIVÄTHÄN HE TEE JOKA IKISESTÄ OIKEUDENKÄYNNISTÄ ARTIKKELIA!"

"Sirius rauhoitu, emme me sille voi mitään" Euphemia yritti. "NO ENKÄ RAUHOITU! EMMEKÖ ME VOI PYYTÄÄ KORVAUKSIA?" Sirius huusi kävelessään olohuonetta ympäri. "Enpä tiedä jos se on erityisen viisasta" Fleamont kommentoi Euphemian vierestä. "Mitä tarkoitat? Minusta se olisi hyvä idea" kysyin.

"KOKO KOULU TIETÄÄ! ME EMME SAA HETKEN RAUHAA KÄYTÄVILLÄ, MINÄ TIEDÄN, ETTÄ NIIN TULEE TAPAHTUMAAN! EIKÖ NIILLÄ KUSIPÄILLÄ OLE EDES HERNEEN KOKOISET AIVOT VAI OVATKO KOKO AIVOT VAIN SOLUN KOKOISET?" Sirius kiljui. "Anna Montyn esittää asiansa. Hänen näkökulmansahan voi auttaa meitä selvittämään asian! Tiedän, että päätös on loppupeleissä meidän, Sirius. Mehän olemme ne, ketkä artikkelista kärsivät. Kuunnellaan silti" hymyilin.

"Hyvä on, mutta miten voit olla noin rauhallinen?" Sirius kysyi. "En minä olekkaan" sanoin. Se ei ollut vale. Pidän enemmän siitä, että pidän tunteet salassa. Se to minulle turvallisemman olon, kun tiedän etteivät ympärillä olevat tiedä mitä mietin. "Tuosta puhutaan myöhemmin" Sirius sanoi. Kastoin häntä silmiin ja hän katsoi takaisin. Hänen silmistään luin hänen aikeensa rakastavan ja huolestuneen veljen aikeiksi. Nyökkäsin pienesti ja käännyin katsomaan Fleamontia.

"No niin. Eli kun Mustien perhe on aika rikas, eikö? Niin mitä he mahtaisivat ajatella jos pyydätte lisää rahaa?" Fleamont kysyi. "Mehän voisimme vain pyytää anteeksi pyyntöä?" Sirius ehdotti. "Artikkeli olisi silti jo julki, ellet aio unhoituttaa koko velhoyhteisöä?" Fleamont kysyi. "Hyvä on, olet oikeassa" Sirius murahti.

Sirius sitten meni portaille ja katsahti minua. Hän nyökkäsi kohti portaita ja käveli sitten pois. Annoin sitten pienen pusun Jamesin otsalle ja valuin pois hänen otteestaan. "Menen puhumaan Siriuksen kanssa" sanoin ja menin yläkertaan Siriuksen huoneeseen. Astuin sisään koputtamatta. Sirius istui sängyllään ajatuksiinsa vajonneena. Istuin hänen viereensä.

"Piilotatko tunteitasi?" Sirius kysyi. "Saan siten turvallisemman olon, sinun on ymmärettävä" puolustelin. "Minä ymmärrän kyllä. Minulla on päin vastainen, minä yleensä vain paisutan tunteitani ja näytän muille tunteitani. Siksi kai ihmiset sanovat, että aina ylireagoin" Sirius sanoi kohauttaen lopussa olkiaan. "Trauma on vaikuttanut meihin ilmeisesti eri tavalla" totesin ääneen. "Niin" Sirius myöntyi. Siriuksen ikkunaan koputti pöllö kirje jalassaan.

Hän meni avaamaan ikkunan päästäen pöllön sisään. Se lensi ympäri huonetta odottaen, että Sirius sai ikkunan suljettua ja laskeutui sitten Siriuksen kädelle. Sirius otti kirjeen ja antoi pöllölle herkkuja. Pöllö sitten meni lampun päälle istumaan odottaen.

Sirius tuli sängyn luo ja ehdin lukea kelle kirje oli osoitettu.

Rakkaimmalleni

Päätin sitten katsoa pöllöä. Se näytti harvinaisen tutulta, aivan kuin olisin nähnyt sen joskus aikaisemminkin.

"Eikös tuo ole Remuksen pöllö? Ja kirje oli osoitettu Rakkaimmalleni?" kysyin. Katsoin Siriusta, joka punasteli. "E- ei. Se on-" hän kompasteli sanoissaan.

"Tehän olette pariskunta!" iloitsin. Sirius hyssytteli minua. "Shh, hiljempaa!" hän sanoi.

"Aiotteko kertoa kellekkään?" kysyin. "Emme ole juurikaan puhuneet siitä vielä. Ehkä joskus, mutta sinun on pysyttävä vaiti" Sirius pyysi. "Tottakai, jos niin tahdot! Tiedät, että olen hyvä pitämään salaisuuksia! Minähän olisin ihan paska pikkuveli jos latelisin salaisuuksia pitkin kyliä! Sinäkin olet ollut minulle niin ihana isoveli" hymyilin.

Hän halasi minua. "Kiitos Regulus" hän kuiskasi korvaani. halasin häntä tiukasti takaisin. "Ei siinä mitään! Eikö ole muuten hauska, että meistä joita yritettiin kasvattaa täydellisiksi, osoittauduimmekin munanimijöiksi?" naurahdin. "On se kai. Mitä opimme? Elä pyri täydellisyyteen, koska sellaista ei ole!" Sirius kailotti. Nauroin kippurassa. "GET THAT SHITHEADS, WHO PRETENDED TO BE GOOD PARENTS!" (suomennos: ottakaa siitä paskapäät, jotka esittivät olevansa hyvät vanhemmat!) kiljuin täyttä kurkkua. Nauroimme molemmat.

"EXACTLY BITCEHS! HEAR MY LITTLE BRO!" (Nimen omaan nartut! Kuulkaa pikkuveljeäni!) Sirius huusi. Nauroimme lisää. "REGULUS JA SIRIUS! KIELEN KÄYTTÖ!" Eupehmia kiljui alakerrasta. Olin aika varma, että kuulin Jamesin ja Fleamontin nauravan. "ANTEEKSI ÄITI!" huusimme yhteen ääneen takaisin.

Nauroimme vielä lisää.