Kelmien aikakausi I: Viides kelmi

15. Oikeudenkäynti

Oli ihana nähdä, kuinka teistä tuli pari lukemaan edellistä lukua lähes heti kun sen julkaisin. En tiedä, haluavatko nämä kaksi, että annan heille shout outit tässä, mutta te kaksi toivottavasti tunnistatte itsenne ja voitte minulle kertoa, jos tahdotte, että annan shout outit, niin että voisin pistää ne ensi luvun alkuun!

Huom: Muutin tän tarinan nimen, mut elkää hämmentykö!

[sanat: 740]

Tw: puhutaan taas poikien menneisyydestä ja sisältää väkivaltaa

Regulus Musta pov

Kävelimme Minervan johdattamina pitkin käytävää kohti huonetta, jossa oikeudenkäynti suoritettaisiin. Emme menisi tänään ollenkaan kouluun, vaan olisimme täällä koko päivän. Astuimme ovista sisään. Huone oli isompi kuin oletin. Se oli suorastaan valtava!

Huoneessa oli paljon ihmisiä jo valmiiksi. Näin vanhempamme istumassa parilla tuolilla huoneen sivussa. Heti heidät nähtyään sain kylmiä väreitä ja valmistauduin juoksemaan henkeni edestä. Huone oli korkea, ja siinä oli niin sanottu katsomo, joka oli täynnä ihmisiä. Niin sanotulla lavalla oli sitten Tuomari. Keskellä huonetta oli yksi penkki ja toisessa sivussa vanhempiamme vastapäätä oli kolme tuolia. Minerva vei meidät istumaan niille ja jäi seisomaan viereemme. Huomasin Jamesin vanhemmat katsomossa istumassa.

Tönäisin Jamesia kyynärpäällä ja osoitin hänelle hänen vanhempansa. Hän katsoi ja hymyili heille.

Puheenjohtaja aloitti esittelemällä paikalla olijat. "Nyt kuulkaamme Minerva McGarmivan meille lähettämät äänitiedotteet. Kuullaan ensin ensimmäinen ja sitten toinen" tuomari sanoi.

Ja niin kuulin oman ääneni kaikuvan salissa kaikkien hiljentyessä. Huoneen keskellä ilmassa leijui himmeästi valaisevan valopallo, josta ääni kuului. Katsoin hermostuneena äitiä. Hän ei näyttänyt iloiselta. Kun äänitys päättyi kuulin vuorostaan Siriuksen äänen kertovan kaiken lapsuudestamme.

Kun sitten sekin äänitys päättyi, saliin tuli hiljaista. Tuomari rykäisi. "Onko teillä herra ja rouva Musta mitään vastaväitteitä puolustaaksenne itseänne?" hän kysyi. "On" äiti sanoi. "Meillä on todistaja" hän sanoi. Ei. Ei. EI! EI NÄIN! HE VALEHTELEVAT! Mieleni kiljui taukoamatta ja minun oli vaikea keskittyä.

Sain kuitenkin sen verran selvää, että he olivat kutsuneet jonkun miehen, josta en ollut kuullutkaan, todistamaan. Kun mies lopetti puhumisen, nostin käteni ylös. Huomasin, että Sirius nosti myös. Tuomari antoi meille puheenvuoron. "Miksen minä ole koskaan kuullutkaan enkä nähnyt sinua koskaan aikaisemmin sitten?" Sirius kysyi. "En minäkään ole" sanoin.

Mies kalpeni. "Mitä olenkaan täällä todistamassa vastaan?" hän kysyi arasti. "Sitä, että näitä kahta poikaa vastaan on käytetty kidutus kirousta ja kotiväkivaltaa" tuomari sanoi. Miehen suu loksahti auki. Hän alkoi tärisemään ja kääntyi hitaasti katsomaan vanhempiamme. He mulkoilivat toisiaan. Sitten mies kääntyi vauhdikkaasti tuomariin päin. "HE LUPASIVAT MINULLE 1000 KALJUUNAA JOS TULEN TÄNNE MUKA TODISTAMAAN! EN OLE KOSKAAN NÄHNYTKÄÄN HEITÄ TAI LAPSIA" mies kiljui. Hänet saatettiin ulos. James otti minua kädestä, mutta esitti sen olevan isoveljellinen ele, jottei kukaan tajuaisi.

"Herra ja rouva Musta, teidät on tuomittu syyllisiksi kidutuskirouksen käyttöön ja erilaisten kotiväkivalta tapojen käyttöön lapsianne kohtaan. Teidät kuitenkin pidetään tässä huoneessa oikeudenkäynnin loppuun asti. Nyt päätämme, minne lapset sijoitetaan" tuomari sanoi.

Huh. "Ehdotan, että he muuttavat Jamesin luo" Minerva sanoi. "Hmm. Hänen vanhempansa tosiaan ovat täällä. Käykö tämä teille, herra ja rouva Potter?" tuomari kysyi. "Voi, käypä hyvinkin. Se olisi suorastaan ilo!" rouva Potter sanoi. "Selvä, hyvä. Sirius, mikä on suhteesi Jamesin kanssa? Toivoisin, ettet valehtelisi" tuomari pyysi. "Hän on parasystäväni ja lähes kuin veli minulle" Sirius sanoi. "Ah, loistavaa. Regulus, mikä on suhteesi Jamesin kanssa? Toivoisin, ettet valehtelisi" tuomari pyysi.

Olin hiljaa. Ei näin. Ei kaikkien heidän kuullensa. Ei. Ei. Ei. Ei. Ei... "Regulus, pyytäisin sinua vastaamaan?"

Nielaisin syvään. Vilkaisin Jamesiin. Hänen ilmeestään tulkitsin, että hän olisi valmis jos minäkin olisin. Hengitin syvään monta kertaa. "Regulus, kuuletko sinä minua?" tuomari kysyi. "Herran tähden antakaa pojalle aikaa rauhoittua ja vastata omaa tahtiaan!" Minerva päivitteli. Puristin Jamesin kättä kovaa. "Mutta rouva McGarmiva, meillä ei ole aikaa loputtomasti" tuomari sanoi.

Nostin pääni katsoakseni tuomaria hetken. Käännyin nopeasti Siriukseen. "Olen pahoillani" sanoin hänelle. Hän oli selvästi hämmentynyt. Käännyin takaisin tuomariin. Jamesin ote tiukentui. "Hän on poikaystäväni."

"KIDUTU!"

Maailma muuttui valkoiseksi. Joku kiljui kuin kituva eläin. Hänen kiljuntansa täytti kaiken. Kiljuja oli selvästi kivuissaan. Sitten tajusin sen.

Minä olin se kiljuja.

Tajunnan mukana tuli kipu. Kipua, kipua, kipua, kipua, kipua muille jakaa. Luuni tuntuivat laavalta polttamassa minua pois. Kiljuin kovempaa. En kuullut muuta kuin oman kiljumiseni.

Maailmani oli kipua ja kiljumistani. Havaitsin kuitenkin kyyneleet vierivän poskillani. Sätkin ja tein parhaani yrittäessäni löytää asentoa missä ei sattuisi. Mikään ei kuitenkaan auttanut. Maailma alkoi muuntua vähitellen harmaaksi mistä se vain jatkoi tummenemistaan.

En kestänyt. Halusin, että se loppuisi. Mitä tahansa, mutta ei tätä. Maailma tuli mustemmaksi ja mustemmaksi. Miksei kukaan pysäyttänyt sitä? Kuka vain!

Apua. Joku. Kuka tahansa! Auttakaa! Mieleni vilisi avun huutoja, mutta ulos pääsi vain kiljunaa.

Tyhjyys. Pimeys ilman äänen ääntä, hajun hajua, näön näköä. Ilman mitään.