7. Minerva McGarmiva

222 20 14
                                    

Pitkästä aikaa

TW: puhetta väkivallasta, itse vihaa

James Potter pov

Viikko myöhemmin

Sirius on palannut taas normaaliksi itsekseen, hän pyysi kaikilta anteeksi käytöstään, hän erityisen paljon pahoitteli Regulukselle ja Remukselle. Remus oli kysynyt häneltä, että miksi hän vältteli häntä. Sirius oli vastannut, että hän oli tuntenut häpeää suudelman takia, eikä halunnut ajatella mitä Remus mietti, koska pelkäsi liikaa. Olin seurannut heidän keskusteluaan etäältä, minä kuuntelin mitä he puhuivat ja olin valmiina estämään minkä tahansa mikä voisi ajaa meidät taas alamäkeen.

He kuitenkin hymyilivät ja halasivat.

Seurasin myös Siriuksen keskustelua Reguluksen kanssa. Sirius oli kertonut ettei hän oikeasti ollut vihannut Regulusta. Regulus oli kysynyt, että oliko hän tosissaan. Sirius oli nyökännyt. He olivat halanneet ja itkeneet toistensa olkapäitä vasten. He olivat pyytäneet toisiltaan moneen kertaan anteeksi sitä sun tätä. Tätä halailua ja anteeksi pyytämistä kesti kauan. Jopa niin kauan, että siinä vaiheessa kun Sirius pyysi anteeksi sitä, että oli 10 vuotta sitten varastanut Reguluksen pehmolelun eikä ollut palauttanut sitä aiemmin kuin vasta tunnin päästä, lähdin.

Lily oli tullut kysymään minulta, että mitä oli oikein tapahtunut. Olin kertonut hänelle ettei se ollut hänen asiansa, mutta että kaikki oli nyt hyvin.

Sirius oli leikannut hiuksensa taas normaaliin pituuteensa.

Istuimme Rohkelikon oleskeluhuoneessa. Minä, Sirius, Remus, Peter, ja Regulus, siis. Jotenkin ihmeessä olimme saaneet Reguluksen myös seuraamme.

"Pelataan totuutta vai tehtävää!" Sirius ehdotti energisenä itsenään. Kaikki hyväksyivät ehdotuksen. Minä halusin aloittaa, mutta niin halusi Siriuskin, joten päädyimme kivi paperi saksiin. "Kolmesta poikki" Sirius sanoi, minä nyökkäsin.

"Kivi, paperi, sakset"

Minulla oli paperi, Siriuksella oli kivi.

"Haa!" Huudahdin voiton riemuisena.

"Kolmseta poikki!" Sirius toisti.

"Kivi, paperi, sakset"

Minulla oli taas paperi, Siriuksella oli sakset.

"Ahaa! Kukas nyt on johdolla?" Sirius virnisti.

"Te olette tasoissa, höpsö" Kuulin Reguluksen naurahtavan.

"Ehkä niin on nyt pikkuveliseni, mutta kohta olen voittanut hänet!" Sirius uhosi.

"Niinkö luulet?" Kysyin.

"En luule, vaan tiedän"

"Kivi, paperi, sakset"

Minulla oli sakset, hänellä oli kivi.

Hän nauroi. Tilanne oli nyt 2-1 Siriukselle.

"Kivi, paperi, sakset"

Minulla oli kivi, hänellä oli sakset.

Olimme molemmat hiljaa ja vakavia. Tilanne oli tasan. Seuraava voitto olisi ratkaiseva.

"Kivi, paperi, sakset"

Minulla oli paperi, hänellä oli myös paperi.

Tilanne oli yhä tasan.

"Kivi, paperi, sakset"

Molemmilla oli paperi.

"Kivi, paperi, sakset"

Molemmilla oli sakset.

Kelmien aikakausi I: Viides kelmiWhere stories live. Discover now