Kelmien aikakausi I: Viides kelmi

57. Kissa

[sanat: 485]

Maanantaina meillä oli muodonmuutoksia. "Ottakaa kaikki sauvanne esiin. Tänään harjoittelemme ihmisen muuntamista kissaksi" Minerva sanoi. Otimme kaikki sauvamme esille. "Ottakaa parit" Minerva sanoi. Luokka täyttyi äänistä, kun oppilaat vaihtoivat paikkaansa parinsa viereen. Kun oli taas hiljaista, Minerva jatkoi. "Heilauttakaa sauvaanne näin. M-kirjaimen muotoisesti" Minerva sanoi.

Teimme kaikki kuten sanottiin. "Taika sana on unchatetunhumain" Minerva sanoi. Me kaikki yritimme toistaa ja suurin osa onnistuikin. "Sopikaa parin kanssa, kumpaan loitsua kokeilette" Minerva sanoi. Valitsimme parini kanssa, että hän yrittäisi minuun. "Saa loitsia" Minerva sanoi.

Yht äkkiä olin kovin lyhyt. Kokeilin onnitella pariani, mutta ulos pääsi vain naukaisu. Vaatteeni katosivat ilmaan, enkä nähnyt niitä enää. "Loitsikaa parinne takaisin. Sitten ihan yht äkkkiä olin taas ihminen ja minulla oli yhä samat vaatteet ylläni. Se oli hämmentävä kokemus.

Käytävällä joku huusi nimeäni, joten käännyin ympäri. Hän oli yksi poika minun luokaltani. Käytävä oli muutoin tyhjä. Poika käveli luokseni. Hän osoitti minua sauvallaan ja tuijotin sitä vakavana. "Unchatetunhumain" hän loitsi. Olin taas kissa. "Nyt olet minun kissani, tuliko selväksi?" hän ärähti minulle. Sähisin hänelle vihaisesti.

Hän laittoi sauvansa taas osoittamaan minua. "Jos et ole tottelevainen pikku katti, niin satutan sinua" hän ärähti. "TAINNUTU" kuului huuto. Poika kaatui tajuttomana ja hänen takaansa paljastui kelmit. "Mikä vitun psykopaatti uhkailee kissaa?" Sirius kysyi järkyttyneenä. Ei Merlin, tämä oli noloa. He eivät saaneet nähdä minua näin. Lähdin juoksemaan pakoon. He tietenkin lähtivät perään.

Juoksin ja luulin lopulta karkottaneeni heidät. Ihmettelin kuinka nopeasti oikein pääsin neljällä jalalla. Käytävällä oli peili. Menin sen luokse ja katsoin itseäni. Minulla oli musta turkki, mutta silmät olivat samat. Olin laiha ja minulla oli pari arpea. "Katsokaa! Se varmaan luulee näkevänsä toisen kissan" Jamesin ääni sanoi. Katsoin taaakseni ja näin heidät taas. Ehkä olisi kiva olla kissa ja katsoa miten he minua kohtelevat.

Kävelin Jamesin luo ja hieroin poskeani hänen hihaansa vasten ihan vain siltä varalta, että joku muu kissa huomaisi Jamesin. Minun piti merkata hänet omakseen. "James" naukaisin, mutta kukaan ei tietenkään ymmärtänyt. "Sehän pitää sinusta" Remus sanoi. "Otetaan se makuusaliin! Regulus varmasti rakastaa sitä" James sanoi.

Ja niin James oli jo nostanut minut syliinsä ja lähdimme kävelemään kohti makuusalia. Jamesin sylissä oli yllättävän mukavaa olla. "Uskotteko, että se on villi kissa?" Remus kysyi. "Varmaan" Peter sanoi. Loukkaavaa.

"Katsokaa sen arpia! Mitäköhän se on oikein kokenut?" James sanoi. "Aika paljon kaikkea, luulisin" Remus sanoi. Pääsimme makuusaliin ja minut laskettiin maahan.

Peter yritti rapsuttaa minua mahasta, mutta hyppäsin korkealle ilmaan. Jotenkin onnistuin hyppäämään kattoon asti ja jäin kynsieni varaan roikkumaan katosta. "Sinä säikäytit sen Pete!" Sirius sanoi. "Huomasin" Peter sanoi. James ja Remus naurahtivat. James käveli alleni ja kurkotti käsillään. "Tule! Lupaan ottaa sinut kiinni" James sanoi.

Luotin Jamesiin, joten päästin irti. Hän otti minut kiinni ja laski jälleen maahan. "Missäköhän Regulus on?" Sirius kysyi. "Ehkä Lilyn kanssa" Remus järkeili. "Minä näin Lilyn oleskeluhuoneessa" James sanoi. "Voi ei" James ja Sirius sanoivat yhteen ääneen. Kaikki neljä säntäsivät ulos. Voi jos vain voisin kertoa heille, että olin ihan vieressä.