Kelmien aikakausi I: Viides kelmi

54. Synttäri suunnittelua

[sanat: 336]

"Reg!" Sirius huudahti. "Siri" sanoin. "Tarvitsen ideoitasi" hän sanoi. Olimme sillä hetkellä käytävällä. "Mihin?" kysyin. "Remuksella on ensi viikolla syntymäpäivät, enkä tiedä mitä kaikkea juhlissa voisi olla" hän sanoi. "Ettekö te neljä suunnittele juhlat yleensä yhdessä?" kysyin. "Joo, mutta haluan tehdä tämän yksin. Remus tietenkin tietää, vaikka en ole kertonut. Ei hän tyhmä ole" hän sanoi.

"Hyvä on, minä autan sinua" sanoin. "Hyvä! Puhutaan lisää illalla" Sirius huikkasi ja lähti.

Ilta tuli ja minä sekä Sirius istuimme oleskeluhuoneessa puhumassa. "Mitä sinulla jo on?" kysyin. "No musiikki ja minun lahjani. Tiedän jo myös monelta juhlat ovat. Yhä puuttuu kutsulista, ruoka ja koristelut" Sirius sanoi, "Pandora ehdotti, että kysyisin Remukselta itseltään apua, mutten halua." Pandora oli meidän yhteinen lapsuuden ystävämme. Hän oli korpinkynnessä ja samalla vuodella Siriuksen kanssa. "Kerroitko Doralle teistä?" kysyin.

"Joo kerroin. Hän sanoi, että olikin jo ihmetellyt, että milloin me menisimme yhteen" Sirius sanoi. "Minusta hän on kyllä oikeassa. SInun pitäisi kutsua Remus mukaan suunnitteluun" sanoin. "Mutta niiden oli tarkoitus olla yllätysjuhlat" Sirius sanoi. "Sinähän juuri sanoit, että Remus tietää?" kysyin.

"Hän arvostaisi vaivannäköäni" Sirius huomautti. "Tietenkin arvostaisi, mutta hän arvostaa sinua muutenkin. Älä yritä metsästää hänen arvostustaan, sinulla on se jo. Hän rakastaa sinua. Hän olisi iloinen, jos et ylikuormittaisi itseäsi hänen takiaan" hymyilin. "Sitä Pandorakin sanoi, mutta-" "Minähän voin aina itsekkin pyytää häntä sinun puolestasi" totesin.

"Hyvä on, hyvä on! Minä kerron hänelle! Miksi sinun pitää olla tälläinen?" Sirius kysyi turhautuneena. Virnistin ilkikurisesti, "Tälläisiä asioita tehdään rakkaudesta." Siitä oli jo kaksi kuukautta, kun Sirius oli sanonut sen. Aika kului kumman nopeasti.

Sirius huokaisi ja nousi lähtien etsimään Remusta. "En odottanut sinun pystyvän sanomaan tuollaisia asioita muille" kuului ääni. Nostin päätäni ja näin Jamesin. Hän istui viereeni ja hymyili. "Kuinka niin?" kysyin. "Tiedäthän... kaikki se" James sanoi. Arvostin sitä, että hän ei sanonut sitä ääneen, mitä tarkoitti. "On helpompaa sanoa se muille, kuin itselleni" mutisin ja katsoin eteeni tyhjyyteen. "Siksi minä olen täällä. Jotta voin sanoa sen sinulle sinun puolestasi. Kertoa sinulle, kuinka paljon sinua tosissani rakastan" James kuiskasi korvaani.

"Tiedän" kuiskasin takaisin.