Jos tykkäätte tästä nii pliis votetkaa! Arvostan sitä hirmuisesti ja nään yhä paljon tyyppei, jotka lukee vaikkei votee tai kommentoi. Kiitos kaikille, jotka votee ja/tai kommentoi! Uusia seuraajiakin arvostan hirmuisesti!
[sanat: 436]
Kauhukaksikko sai totuus liemen jo seuraavalle päivälle. Siispä menimme tähtitorniin koulunjälkeen ja istuimme lattialle. "Meillä on siis sinun lupasi kysyä sinulta kysymyksiä, kun olet liemen alaisena?" James kysyi. "Ajattelitko kysyä paljonkin?" kysyin. "Mahdollisesti" James sanoi epämääräisesti. "Ei kait minulla sen kummempaa salattavaa ole, niin että anna mennä" sanoin.
Sirius antoi minulle liemen ja join sen yhdellä kulauksella. "Vaikutus kestää tunnin" James kertoi. Nyökkäsin. "Oletko oikeasti antanut minulle anteeksi?" Sirius kysyi. Katsoin häntä hymyillen, "Olen."
"Miksi ihmeessä?" Sirius kysyi. "Koska tiedän, miten käsittelet tunteitasi. Tiedän, ettet olisi potkaissut minua, jos olisit tiennyt sen olevan minä" sanoin. "Miksi sitten olit minulle aikaisemmin niin vihainen?" Sirius kysyi. "En ollut antanut sinulle vielä silloin anteeksi, koska minua sattui yhä edelleen vielä silloinkin, joten tunsin edelleen seuraukset. Oli siis vaikea unohtaa" sanoin.
"Jätinkö sinuun jälkiä?" Sirius kysyi. Purin huultani ja yritin estää itseäni sanomasta sitä ääneen, mutta oma ruumiini taisteli minua vastaan totuus liemen alaisena. "Jätit" sanoin mahdollisimman hiljaa. "Miksi valehtelit aikaisemmin?" Sirius kysyi huolestuneena. "En halunnut huolestuttaa sinua" sanoin.
"Voisitko näyttää ne?" James kysyi. Huokaisten nostin puseroni helmaa ja näytin heille Siriuksen jalkapohjan kokoisen mustelman, joka koristi vatsaani. Sirius henkäisi, "Anteeksi." "Tämä on käyty läpi jo monta kertaa, älä ole pahoi- AI" hätkähdin kauemmas, kun Jamesin käden kosketus lähetti kivuliaita säteitä läpi kehoni. "Anteeksi, en tiennyt, että siihen sattuisi" James sanoi ja veti minut hellästi takaisin lähelleen.
Päästin irti puserostani ja annoin sen valahtaa alas peittämään taas ruumiini. "Ei se mitään, et tietenkään voinut tietää" sanoin.
"Mitä tunnet Jamesia kohtaan?" Sirius kysyi. Katsoin häntä hämmentyneenä, "Miksi sinä tuommoista kysyt?" "Haluan vain varmistaa, että teillä ei ole minkään laista peliä meneillään. Haluan tietää, oletko valehdellut meille kaikille-" "Etkö sinä luota minuun...?" kysyin kuiskaten. "Vastaa nyt vain" Sirius sanoi.
Katsoin häntä särkyneellä katseella ja annoin Jamesin vetää minut syleilyynsä. "James on: valo minun pimeydelleni, lääke sairaudelleni, jin minun jangilleni, sydämeni omistaja, luottohenkilöni, menneisyyteni, nykyisyyteni, toivottu tulevaisuuteni, unissani olevien lasteni isä ja hänelle antaisin henkeni" sanoin rauhallisella äänellä. James veti minut suudelmaan ja piti minua tiukasti lähellään.
"Anteeksi, olin äsken aika paska isoveli, enkö?" Sirius pahoitteli. "Erittäin" sanoin rehellisesti minun ja Jamesin erkaannuttua. "Olisitko sanonut noin, vaikka et olisikaan ollut totuus liemen alaisena?" Sirius kysyi naureskellen. "Olisin" virnistin. James naurahti myös.
"Kuinka kauan aikaa on jäljellä?" kysyin. "Noin puoli tuntia" Sirius sanoi katsahdettuaan kelloa. "Onpas aika mennyt nopeasti" totesin. "Niinpä. Onko sinulla jotain muita kysymyksiä Regielle, James?" Sirius kysyi. "Eipä oikeastaan" James sanoi. "Tämä taisi sitten olla tässä" Sirius sanoi.
YOU ARE READING
Kelmien aikakausi I: Viides kelmi
Fanfiction[TÄMÄ ON KELMIEN AIKAKAUSI-SARJAN ENSIMMÄINEN OSA] TÄMÄ EI OLE ONESHOT KIRJA JA LUVUT ON LUETTAVA JÄRJESTYKSESSÄ [Kirjassa on 51 683 sanaa sisältäen joka luvun] Regulus Mustan neljäs vuosi alkaa Tylypahkassa ja tuo mukanaan uusia tunteita tiettyä op...
