63. Isoveli, osa 2/2

75 10 0
                                    

[sanat: 300]

Olimme sängylläni.

James piti minua tiukasti sylissään ja antoi minun itkeä itseään vasten, kuiskaillen rauhoittavia sanoja korvaani. "Hän ei varmastikkaan tarkoittanut sitä" James kuiskasi, kun olin saanut kaiken selitettyä. "Mutta hän kuitenkin sanoi sen" itkin. "Ne ovat vain sanoja. Kohtele niitä sen mukaisesti" James kehotti. "Onhan rakkauskin vain sana. Se on vain läjä kirjaimia" huomautin.

"Rakkaudella on merkitys. Siksi se on korkeammassa arvossa kuin muut" James sanoi. "Kyllä hänenkin sanoillaan on merkitys! Niissä kirjaimet on vain järjestetty eritavalla! Sitä paitsi rakkaushan on se, joka loppujen lopuksi eniten satuttaa. Rakkaushan tuo mukanaan välittämistä ja kun välittämisen pettää, se satuttaa rakkautta" sanoin.

James huokaisi, "Voisitko olla olematta niin viisas hetkeksi?" Hymyilin pienesti kyyneleideni läpi. "En usko" sanoin. Sirius astui sisään. "Regulus minä olen pahoillani, vaikket sitä uskokkaan" hän sanoi. "Se on okei" sanoin. "Mitä?" James ja Sirius kysyivät yhteen ääneen.

"On okei purkaa minuun vihaa. Kunhan se on vain minä, jota satutat" sanoin. Pyyhin kyyneleitäni hihaani ja yritin levittää kasvoilleni hymyn. Sirius huokaisi. "Se ei ole 'okei'" Sirius sanoi. "Älä taas aloita, Regulus. Luulin, että olin jo saanut sinut uskomaan itseesi" James sanoi. "Mutta Sirius tarvitsi apuani enkä tehnyt mitään. Minä vain seisoin siinä, kun he kiduttivat häntä" sanoin.

"Mistä sinä puhut?" James kysyi. En vastannut. "Huusin hänelle aiemmin vahingossa. Hän varmaan sai muistoja ajoista, kun hänet pakotettiin katsomaan, kun äiti kidutti minua" Sirius sanoi. "Hänellä on oikeus vihata minua!" sanoin. "Näin on käynyt aiemminkin" Sirius jatkoi. "Et voinut tehdä mitään. Se ei ollut sinun hallinnassasi" James sanoi minulle.

"Sinä et ollut siellä. Et nähnyt mitä tapahtui. Eivät he minua sitoneet. He vain ottivat sauvani pois, ei muuta. Olisin voinut vaikka purra" sanoin. "Mitä jos nyt vain rauhoitutaan ja unohdetaan tämä asia? Ehkä uskot meitä joku toinen kerta" James ehdotti ja niin tehtiin.

Äänet yhä kaikuivat päässäni, "Regulus auta minua!"

Kelmien aikakausi I: Viides kelmiDonde viven las historias. Descúbrelo ahora