Kelmien aikakausi I: Viides kelmi

47. Lilyn syntymäpäivät

[sanat: 497]

Rohkelikon oleskeluhuone oli täynnä ihmisiä. Jamesilla oli todellinen haaste pitää minut vierellään, vaikka hän olikin vahva, koska ihmiset tönivät minua suuntaan ja toiseen. Lily pyöri ympäriinsä ja kiitteli vieraita saapumisesta. Yritin katseellani löytää Severusta, mutta se oli vaikeaa, koska ihmisiä oli niin paljon.

Löysin hänet viimein huoneen nurkasta mulkoilemasta huoneen täyttämiä rohkeilkkoja. "Katso" sanoin osoittaen Severusta. "Onko tuo Snivellus?" James kysyi. "Älä hauku häntä. Hän on auttanut minua liemi läksyissä monta kertaa" sanoin. Jamesin kädet olivat ympärilläni ja pitelivät minua tiukasti itseään vasten. Kukaan ei tuntunut kiinnittävän siihen huomiota, vaikka emme edes kunnolla pyrkineet piilottelemaan itseämme enää.

"Mutta hän on hän" James sanoi. "Kyllä minä sen nyt tiedän" sanoin. "Eikö hän ole Lilyn ystävä?" jostain ilmaantunut Remus kysyi Sirius käden varressa. "On, kuten minäkin. Olemme ainoat luihuiset" sanoin. "Miksi Lily ystävystyy aina Luihuisiin?" Sirius kysyi kärttyisenä. Yskäisin kuuluvasti. "En minä tarkoittanut sitä loukkaavasti sinua kohtaan" Sirius huokaisi. "Tiedän, mutta kumpahan vain huomautan" sanoin.

"Hei pojat! Kiitos saapumisesta!" Lily sanoi kävellessään luoksemme limu lasi kädessään. "Ilo olla täällä" hymyilin hänelle. En aikonut myöntää sitä Siriukselle, mutta hän oli oikeassa siitä, että minusta ja Lilystä tulisi parhaat ystävät. Vietimme kirjaimellisesti kaiken vapaa-aikamme yhdessä, mutta en kyllästynyt. Lilykin oli päässyt Jamesista yli ja oli nyt meidän ykkös shippaajamme.

"Ole hyvä" James sanoi. "Miksi olisin jättänyt väliin?" Sirius kysyi. "Kiitos kutsusta" Remus sanoi. "Onpas teillä kaikilla käytöstavat!" Lily hymyili ja jatkoi kierrostaan. "Missä Peter on?" kysyin. "Hän on tyttöystävänsä kanssa. Kiitos muistutuksesta. Hän pyysi minua kertomaan, mutta unohdin. Hän sanoi ettei halua tulla tänne ruuhkaan ja pyysi välittämään anteeksi pyyntönsä Lilylle" Remus sanoi. "Lily varmasti ymmärtää" Sirius sanoi.

"Niin, tiedän" Remus sanoi. Remus sitten lähti välittämään viestiä ja lupasi palata tuota pikaa. "Mitäköhän tarjoiluja on?" JAmes pohti ääneen. "En ole ihan varma, mutta Lily ainakin vihjasi minulle eilen, että hänen äitinsä olisi lähettänyt ison kasan keksejä. Lily oli sitä mieltä, että hänen äitinsä keksit ovat kokemuksen arvoisia" sanoin. "Teistähän on tullut läheisiä" Sirius virnisti. "En myönnä sinulle yhtään mitään" totesin.

James tiukensi otettaan, "Mitä sinä oikein tarkoitat, Sirius?" "Sanoin Regulukselle kaksi viikkoa sitten, että hänestä ja Lilystä voisi tulla parhaat ystävät. Hän heti tyrmäsi idean, mutta näyttää siltä, että isoveli taisi olla oikeassa" Sirius selitti. "En aio myöntää mitään" toistin. James naurahti selvästi helpottuneena. Se höpönassu taisi luulla, että olisin ihastunut Lilyyn!

Sirius lähti edeltä suuntaamaan kohti tarjoilupöytää ja jätti minut ja Jamesin jälkeensä. "Olen vain sinun, älä murehdi turhia" kuiskasin Jamesin korvaan näykäten sitä hellästi ja lähtien sitten Siriuksen perään. James lähti minun perääni.

Tarjoilu pöytä oli täynnä kaiken laisia herkkuja kekseistä kakkuihin ja vedestä limonadeihin. "Wow. Lily todella on panostanut" sanoin. "Kiitos, että huomasit!" mystisesti ilmestynyt Lily sanoi. "Lily! Peter pyysi välittämään anteeksi pyyntönsä, koska hän ei tullut. Hän sanoi, ettei halunnut tulla ruuhkaan" paikalle tullut Remus sanoi.

"Se on okei!" Lily hymyili. Valitsin mutakakku palan ja mehua. Juhlat olivat oikein mukavat ja kuluivat aivan liian nopeasti. Tutustuin niiden aikana myös Marleneen, Dorcasiin ja Maryyn paremmin. He ovat ihan ok, mutta tuskin meistä erityisen läheisiä tulee.