[sanat: 307]
"Reg!" Sirius huudahti käytävällä. "En tahdo kuulla sitä" sanoin. Sirius juoksi minut kiinni ja alkoi kävellä kanssani. "Olen pahoillani" Sirius sanoi. Jätin hänet huomiotta. "En tiennyt, että se olit sinä" hän sanoi. "Ei sillä ole väliä, olinko se minä vai en. Minä olin KISSA, Sirius. Ei ole reilua heittää kaikkia ongelmiaan kissan niskoille" ärähdin.
"Tiedän, minä vain..." "Olit ärsyyntynyt? Vihainen? Peloissasi? Surullinen? Hermostunut? Ajattelematon? Tyhmä? Hämmentynyt?" kysyin. "Kaikkia noita" Sirius huokaisi. Käännyimme 90 astetta vasemmalle ja jatkoimme kävelyä pitkin käytäviä. "Ja mikä niistä oikeuttaa kissan potkaisemiseen?" kysyin huitoen käsilläni raivokkaasti ilmaa.
"Ei mikään" hän sanoi. "Urgh" ärähdin, "Se oli hemmetin kova potku! Kai näit kuinka vittu yskin VERTA?" "Tiedän! Olen pahoillani!" Sirius äännähti. "Miten et päästänyt ääntäkään?" hän kysyi. "Bella opetti" sanoin. Hän henkäisi.
"Miksi aina kiusaat minua? Haukut, potkit ja pakotat tekemään asioita! Olet ihan kuin Bella! Miksi minä olen meistä se, joka on luihuisessa?" kuiskasin. Tunsin itkun kuristavan kurkkuani, mutten halunnut itkeä. En hänen nähtensä. Nielaisin ja yritin saada itkun pois, mutta se pysyi tukevasti paikallaan.
"Tiedän, että tein väärin, mutta älä vertaa minua häneen!" Sirius huusi. Ääni oli niin kova ja äkkinäinen, ja minä olin niin heikossa mielen tilassa, etten voinut mitään. Henkäisin ja aloin itkemään muistojen kiitäessä läpi mieleni.
"KIDUTU!"
"ET TULE IKINÄ OLEMAAN TARPEEKSI HYVÄ!"
"PAREMPI OLISI, JOS SINUA EI OLISI KOSKAAN OLLUTKAAN!"
"REGULUS AUTA MINUA!"
En voinut kuin vain seistä siinä ja katsoa, kuinka Sirius kärsi. Koko maailma tuntui huutavan minulle, ja korviani särki.
"REGULUS!"
"REGULUS!"
"AUTA MINUA REGULIS!"
"REG!"
"REGGIE!"
"AUTA!"
"Regulus!"
"Reg..."
"R...."
"Regulus anna anteeksi en tarkoittanut huutaa" Siriuksen ääni sanoi. Olimme pysähtyneet käytävälle. En nähnyt mitään kyynelteni läpi. Siriuksen ääni kuulosti hätääntyneeltä ja jokseenkin kyllästyneeltä. Pyyhin hitaasti kyyneleeni paidan hihaani ja katsoin häntä silmiin. "Bellakin huutaa. Alan nähdä teissä koko ajan aina vain enemmän samaa" kuiskasin.
Pinkaisin juoksuun kohti makuusalia. "Regulus odota!" "Mene pois Musta!"
YOU ARE READING
Kelmien aikakausi I: Viides kelmi
Fanfiction[TÄMÄ ON KELMIEN AIKAKAUSI-SARJAN ENSIMMÄINEN OSA] TÄMÄ EI OLE ONESHOT KIRJA JA LUVUT ON LUETTAVA JÄRJESTYKSESSÄ [Kirjassa on 51 683 sanaa sisältäen joka luvun] Regulus Mustan neljäs vuosi alkaa Tylypahkassa ja tuo mukanaan uusia tunteita tiettyä op...
