58. Ikkunasta

67 11 0
                                    

[sanat: 251]

Seuraavana aamuna minut oli ilmoitettu kadonneeksi. Toivoin, että olisin voinut kertoa jolle kulle. Pyörin koko ajan kelmien jaloissa. Ruokaa minun oli pakko mennä noutamaan keittiöstä. Kotitontut kohtelivat minua yllättävän hyvin. Makoilin sängylläni ja katselin kelmien huolestuneita kasvoja. James ja Sirius näyttivät siltä, että he olivat lähempänä itkemistä. Remus yritti lohduttaa Siriusta. Peter oli ainoa, joka yritti tehdä läksyjä.

"Hei luuletteko, että kissat oikeasti putoavat neljälle jalalle?" Peter kysyi. Heiluttelin häntääni rauhallisesti. En ollut itse koskaan tullut ajatelleeksi. "Ehkä" Remus sanoi. James silitti minua lohdutuksekseen ja annoin hänen. Olin huomannut, että Jamesin kosketus oli paljon mukavampi kuin kenenkään muun.

Peter nousi ylös ja nosti minut käsillään ilmaan. Sähisin hänelle, koska hän piti minua epämukavasti. Hän käveli ikkunalle ja avasi sen. "Kokeillaan" Peter sanoi ja roikotti minua ulos ikkunasta. "OLETKO HULLU? LASKE SE ALAS! SE EI OLE TEHNYT SINULLE MITÄÄN PAHAA" James huusi. Peter nosti minut sisälle ja laski maahan. Pinkaisin sänkyni alle piiloon.

"Halusin vain kokeilla" Peter huokaisi ja palasi koulutyönsä pariin. James tuli maahan ja katsoi sängyn alle. "Tule tule! Kis kis! En satuta sinua" James sanoi. Käveli hänen luokseen ja huomasin, että hänen silmälasinsa olivat vinossa. Nostin tassuani ja asetin sen hänen silmälaseillee. Työnsin niitä ja nostin ne ylös. Otin tassuni sitten takaisin.

James henkäisi ihastuneena ja istui lattialle. Hän veti minut syliinsä ja silitti minua. "Se oikaisi lasini!" James hihkaisi. "Se on fiksu" Remus sanoi.

James katsoi minua silmiin. Katsoin häntä takaisin. "Sillä on kauniit silmät! Ne ovat ihan kuin Reguluksen" James sanoi.

Kukaan ei vieläkään tajua.

Kelmien aikakausi I: Viides kelmiWhere stories live. Discover now