Kelmien aikakausi I: Viides kelmi

66. 16-vuotias James

[sanat: 759]

James oli oppinut muiden virheistä ja suunnitteli juhlansa ihan itse. Ne pidettiin lauantaina. James oli kutsunut pelkästään kaikki rohkelikot minun lisäkseni, mutta minut pystyi käytännössä kuvailemaan rohkelikkona, koska asuinhan minä heidän tiloissaan. Tarjoilut olivat upeat ja koristelu oli rohkelikon värien mukainen. Olin paketoinut lahjani huolellisesti ja olin viimeistellyt jokaisen pienellä rusetilla.

Juhlat alkoivat jo kello 15. Kaikki olivat iloisia Jamesin puolesta. Jameshan kuitenkin oli herra Täydellinen, enkä ollut ainoa, joka ajatteli niin. Kuulin usein tyttöjen puhuvan Jamesista käytävillä. Tytöt usein kuvailivat häntä komeana, lihaksikkaana, rohkeana ja kaikin puolin täydellisenä. Olin tietysti heidän kanssaan aivan samaa mieltä. Olisin vain halunnut lisätä yhden asian siihen listaan: varattu. En minä sitä kuitenkaan ääneen sanonut.

James nautti paljon eri ystäviensä seurasta ja piti minua samaa aikaa visusti silmällä. James oli sanonut minulle, etten saisi juoda alkoholia muuta kuin vain yhden lasillisen. Koin tämän tietysti erittäin epäreiluna. Hän ei ollut minua kuin vain vuoden vanhempi, eikä itsekkään saanut juoda vielä hänen iässään, mutta ei antanut minun juoda saman verran kuin hän. Toisaalta myös ymmärsin häntä. Hän ei ollut koskaan nähnyt humalaista Regulusta, eikä varmaan halunnut nyt kohdata häntä.

Minäkään en ollut koskaan tavannut humalaista Regulusta. Vanhempani eivät ikinä antaneet minun juoda, eikä Sirius ollut onnistunut sakakuljettamaan minulle ollenkaan alkoholia. Pandora oli kuitenkin kerran antanut minulle vähän viiniä, joten tiesin miltä alkoholi juomat maistuivat.

James kokosi lahjat erään pöydän päälle. Pöytää oli pitänyt jo pari kertaa loitsuin suurentaa, koska lahjat eivät meinanneet mahtua sen päälle. Saatoin ehkä olla hieman kateellinen. En lahjojen takia, mutta kuinka paljon James vietti muiden kanssa aikaa. Kävin hakemassa tarjoilupöydältä nyrkillisen karkkeja ja palasin takaisin nurkkaani, jossa kyyhötin.

Ihmismäärä oli myös aivan sietämätön. Heitä oli joka ikisessä nurkassa. Musiikki pauhusi kovana, joten ihmisten piti huutaa toisilleen keskustellakseen, joka sai melun tason jäätäväksi.

En olisi sanonut, että nautin juhlista sillä hetkellä. Mietin, millaista olisi olla eläin kaikkien ihmisten jaloissa. Voisin olla animaagi ja puikkelehtia siellä täällä. Minun animaagi muotoni olisi varmaan kissa. Mutustin karkkejani pähkäillen animaagi asiaa. Se olisi kuitenkin varmasti kauheaa, koska jokuhan olisi aina tallaamassa hännälle. Jamesin pitäisi kantaa minua paikasta toiseen minun turvallisuuteni takia. James ei varmaankaan olisi iloinen.

"Nautitko?" edellä mainittu kysyi. Katsahdin ylös nähdäkseni poikaystäväni seisomassa edessäni katsellen minua hymyillen. "Nyt kun sinä ilmaannuit viimein paikalle, niin kyllä" sanoin. James naurahti. "Oletko kateellinen, että annan muillekkin huomiota?" hän kysyi. "En tietenkään. Miksi ihmeessä olisin? Kyllähän minä tiedän, etten voisi ikinä olla koko maailmasi" sanoin. James huokaisi hymyillen ja halasi minua. "Osaan edelleen lukea sinua kuin kirjaa, Antonio" hän sanoi.

"Älä kutsu minua sillä naurettavalla nimellä... Tulkitsit minut silloin aivan väärin, minusta se oli naurettava" mutisin hänen olkapäälleen. James naurahti, "Halitaan lisää illalla, okei? Kissimirri saa silloin ansaitsemansa huomion." "Yritä uudelleen sen nimen kanssa" käskin. "Pikku Musta?" "Ei."

James nojautui aivan korvaani, "Unissasi olevien lasteni äiti?" Henkäisin. "Miten sinä aina osaat niin hyvin kaikki sosiaaliset tilanteet?" kysyin. James hymyili minulle. "Kyllähän minun pitää tietää, miten tyynnyttelen vihaisen poikaystäväni" hän kuiskasi korvaani, jotta kukaan muu ei kuullut.

James lähti pois ja jätti minut taas mutustelemaan karkkejani. "Milloin avaat lahjat?" kuulin jonkun kysyvän. "Ajattelin avata ne yksityisesti sen varalta, että joku ei tahdo kaikkien näkevän, mitä he antoivat" James sanoi hänelle. "Eikö kaikkien kuitenkin olisi pitänyt hankkia lahja, jonka voi avata julkisesti?" henkilö kysyi. "Taidat olla oikeassa. Toivotaan, että kukaan ei nolostu" James sanoi, "Lahjojen avaus!"

Onneksi olin kirjoittanut lahjojeni antajaksi "Jang sinun jinillesi". Se oli viittaus sanoihin, jotka olin sanonut totuus liemen alaisena.

James sai paljon erilaisia herkkuja ja vaatteita, hän vain kiitti lyhyesti lahjan antaija. "Kiitos Lily suklaasta" hän sanoi. Sitten hän avasi kaikki minun lahjani, kukat mukaan lukien ja luki lopuksi kortin, "Kiitos näistä.... Kuka ikinä oletkaan" James sanoi tuijottaen lappua. "Mitä se sanoo?" joku poika kysyi. "Jang sinun Jinillesi" James luki ääneen.

"Onko James Potter varattu?" "Onko Potterilla salainen ihastus?" "Onko hänellä salainen ihailija?"

Alkoi kuulua puheen sorinaa, joka keskittyi pähkäilemään Jamesin seurustelu elämää. James nauroi ihmisille. "Rauhoittukaa! Jatketaan nyt vain" James yritti. "No onko sinulla tyttöystävä?" joku tyttö kysyi. James virnisti hänelle, "Kenties." Puheen sorina yltyi. James jatkoi lahjojen avauksen loppuun puheesta välittämättä.

Juhlinta jatkui eikä kukaan enää katsonut Jamesia minun lisäkseni. James katsoi minuun. Hän käveli luokseni ja menimme yhdessä erääseen hiljaisempaan nurkkaan. "Luovaa" James sanoi. "Varauduin siihen, että saisit päähäsi lukea ne ääneen" sanoin. "Sait paljon huhuja ainakin liikkeelle, jos jotakin" James sanoi.

Kohautin olkiani, "Ei se haittaa. Aina on kiva katsoa ihmisten spekulointia, kun itse tietää totuuden." "Tiedätkö sinä vai totuuden?" James kysyi virnistäen. Virnistin takaisin. "Enpä enää tiedä Potter. Onko sinulla tyttöystävää?" kysyin. "Ei tyttöystävää..." James sanoi.

Jos emme olisi olleet sen ihmisparven keskellä, vannon, että olisimme suudelleet intohimoisesti.