Kelmien aikakausi I: Viides kelmi

71. Jamesin epäillykset heräävät

[sanat: 725]

"Regulus?" James kysyi seuraavana iltana. Katsoin ylös kirjastani ja katsoin häntä kysyvästi. Istuin lattialla ja hän sängyllään. Olimme huoneessa kaksin. "Mhm?" kysyin. "Missä olit eilen?" James kysyi. "Lilyn kanssa kaupungilla, enkö muka jos sanonut" vastasin, peitellen parhaani mukaan kaikki mahdolliset merkit valehtelemisesta.

"Et ollut" James sanoi, tai ennemminkin totesi. "Kuinka niin?" kysyin muka hämmästyneenä. "Ettekö te hyvästelleet loman ajaksi. Ei ole järkeä, että tapaat hänet heti" James järkeili. "On siinä minusta järkeä, kun hän kerta soitti minulle ja pyysi" sanoin. "Soitetaanko sitten hänelle, ja katsotaan mitä hän sanoo, jos kysyn oletko hänen kanssaan?" James kysyi. Minulla ei kuitenkaan ollut oikeasti Lilyn numeroa, joten minun täytyi kääntää keskustelun suunta.

"Etkö luota minun sanaani?" kysyin. "Haluaisin, mutta en tiedä onko hyvä tehdä niin" James vastasi. "Luotatko vai etkö?" tivasin. "Äh, ei taas aloiteta tätä keskustelua" James sanoi. "Olen pahoillani James, että joudut olemaan kanssani jumissa. Olen pahoillani, ettet voi luottaa minuun. Olen pahoillani, että asumme samassa talossa. Olen pahoillani, että rakastan sinua" sanoin kuiskaten viimeisen lauseen, niin että hän juuri ja juuri kuuli.

"En sanonut, etten luottaisi sinuun" James huokaisi. Nousin ylös ja laitoin kirjan merkin kirjani väliin. "Et kuulosta kovin luottavaiselta" huomautin. "Kerro minulle sitten totuus" James sanoi. "Kerroin jo!" huudahdin. "Tule tänne" James sanoi. "Enpä taida" sanoin. "Tule nyt tänne tai minä tulen sinne. Ihan miten haluat" James sanoi. Menin hänen luokseen. Hän veti minut sängylleen kanssaan.

"Pelataan velho totuutta vai totuutta" James sanoi. "Ei, en halua" sanoin. Velho touudessa vai totudessa kipu on suuri ja yllättävä, joten tiesin etten pystyisi peittämään sitä. "Miksei? Jos kerta puhut totta, niin eihän pikku peli rakkaan poikaystäväsi kanssa haittaa?" James kysyi hymyillen maailman selvintä tekohymyä.

"Älä sano sitä noin. Sinä järkytät minua" sanoin hätääntyen jo siitä millaiseksi James oli muuttunut. "Olen pahoillani rakas, mutta ymmärät kai, että viimeksi annoit meidän juottaa sinulle totuuslientä. Nyt et edes vähäisimpiä asioita" James huomautti. "Onko sillä edes niin paljon väliä, missä olin?" kysyin. "On, kun kerta peittelet sitä noin paljon. Älä luule, etten huomaa" James sanoi.

"Hyvä on, jos se saa olosi paremmaksi" sanoin. Toivoin vain, että pystyisin jollain ilveellä peittämään kivun. "Loistavaa! Minä aloitan. Missä olit eilen?" James kysyi. "Olin Lilyn luona kaupungilla" sanoin. Kipu oli äkkinäisempi ja voimakkaampi, kuin muistin. Se alkoi heti, kun lopetin lauseen ja vain paheni sekuntti sekunnilta, jota viivyttelin totuuden kertomista. En voinut sille mitään, minun oli pakko irvistää kivusta.

Menin kippuralle ja yritin olla huutamatta. James asetti minut itseään vasten ja silitteli selkääni rauhoittavasti. "Pyydän älä valehtele minulle Regulus, saan aina tietää. Huomaatko?" hän kysyi. Jos Jamesille kertominen estäisi kivun, se olisi sen arvoista. Pitäisi vain toivoa, ettei hän aivan täysin kilahtaisi.

Hengitin pari kertaa syvään ja varmistin, että pystyisin puhumaan. "Olin Azkabanissa" sanoin. "MITÄ?" James huudahti ja pakotti minut katsomaan itseään tarttumalla leuastani kiinni. Hän katsoi minua järkyttyneenä. "Anteeksi?" kokeilin. Huokaisin helpottuneena, kun kipu lakkasi kuin seinään. James oli edelleen shokissa. "Minun vuoroni, luotatko minuun?" kysyin katsoen häntä silmiin. James alkoi parantua shokista. "Se riippuu, mutta useimmiten kyllä" hän sanoi. Hän ei irvitsänyt, eikä näyttänyt muita merkkejä kivusta.

"Mitä teit Azkabanissa?" James kysyi. "Tutkimusta" vastasin lyhyesti. Kipua en tuntenut. "Oletko vihainen minulle?" kysyin. "En, lähinnä vain huolestunut turvallisuudestasi" hän sanoi. Ei reaktiota. "Mitä tarkoitat tutkimuksella?" hän kysyi. "Bella käytti minuun loitsua Sektumsempra, kävi ilmi, että se on erään henkilön loitsu. Lähetin toisen henkilön kysymään siitä häneltä ja sain tietää, että hahmo 1 teki loitsun omaksi huvikseen. Hän antoi sen Bellatrixille kidutus kirouksen uhkaamana. Bella mainitsi, että oli käynyt Azkabanissa tapaamassa vanhempiani, joten menin sinne. Bella sanoi, että oli saanut heiltä tehtävän jatkaa kasvattamistani" selitin.

Näin vihan Jamesin silmissä."Minulla ei ole enää kysymyksiä" sanin. "Lopetetaan peli, mutta minulla on sinulle vielä paljon kysymyksiä" James sanoi. "Mitä minä saan vastaamisesta?" kysyin. "Suudelman?" James ehdotti. "Sovittu" nyökkäsin. "Mennään aikajärjestyksessä. Ensinnäkin, miten pääsit sinne?" hän kysyi. "Eräs kundi myi minulle laittoman porttiavaimen" sanoin ja nousin istumaan. "Sehän on vastoin lakia!" James henkäisi. "Joo, sitä sana 'laiton' tarkoittaa. Olet erittäin viiasas" nauroin. "Älä näsäviisastele minulle! Entä jos jäät kiinni?" James kysyi.

"Hei, olen nykyään kelmi, jos muistat. Kuinka usein kelmi jää kiinni?" kysyin. "Hyvä on, sinulla on hyvä pointti. Mitä tietoa sitten sait?" hän kysyi. "En mitään hyödyllistä" sanoin.

James heitti minut sängylle makaamaan ja tuli päälleni suudellakseen minua. Suudelma oli syvä, tunteikas ja valitettavan lyhyt. "Kerro minulle ensikerralla, jooko?" hän kysyi. "Kyllä minä tälläkin kerralla jollekkin kerroin, Lilylle" sanoin. "Kerro ensi kerralla minullekkin" hän sanoi.