Kelmien aikakausi I: Viides kelmi

82. Lopettajaiset

[sanat: 605]

Ihmisiä vyöryi paljon ja nopeasti rohkelikon oleskelutilaan, eivätkä läheskään kaikki olleet rohkelikkoja. "MITEN MENEE TYLYPAHKA?" Sirius huusi nostaakseen suurenevan väkijoukon bile-intoa. He olivat mystisesti saaneet opettajilta luvan pitää juhlat, vaikka se oli tavallisesti vastoin sääntöjä. "EN KUULLUT! HUUTAKAA KOVEMPAA!" Sirius huusi kaiken melun yli. Hän käytti apunaan loitsua, joka teki hänen äänestään kovemman.

Ja väkijoukko huusi niin, että se sattui korviin. Musa oli kovalla ja ihmiset tanssivat ja juhlivat. Herkkuja ja juomia oli enemmän kuin koskaan ja James sekä Sirius loistivat juhlien isäntinä.

En tiennyt mitä minun olisi pitänyt tehdä. En rakastanut juhlimista ja vielä vähemmän rakastin kovia ääniä, mutta en halunnut mennä yksin nukkumaankaan. Toisaalta jos jäisin alakertaan, joutuisin hoitamaan humalassa olevaa Jamesia. Ja jos jäisin alakertaan, joku saattaisi tehdä jotain ollessaan kännissä. Mutta jos menisin ylös, saisin olla omassa rauhassa. Toisaalta äänet varmaan kuuluivat myös yläkertaan, joten paikan vaihto ei auttaisi. En siis osannut sanoa, olisiko kauheampaa jäädä alas vai mennä ylös.

Päätin siis jäädä paikalleni, koska silloin mikään ei muuttuisi ja voisin olla tässä hetkessä pidempään. Ihmisillä oli hymyt korvasta korvaan, he olivat iloisia, koska kouluvuosi loppuisi. Minusta se oli surullista, mutta se taisi olla vain minä. Tänä vuonna oli tapahtunut niin paljon. Aloin seurustelemaan Jamesin kanssa, Sirius ja Remus alkoivat seurustelemaan, sain oikean perheen, sain uusia ystäviä... Ja vaikka pahojakin asioita oli tapahtunut, niin sehän on vain osa elämää.

Jotkut tanssivat, jotkut joivat, jotkut söivät, jotkut pelasivat totuutta vai tehtävää, jotkut juttelivat ja niin edelleen. yritin katseellani löytää Jamesia. Ehkä hän ei olisi vielä juonut itseään känniin. Mutta jos en löytäisi häntä, niin hänkään ei löytäisi minua, eli saisin juoda. Hän ei voi suuttua minulle asioista joita ei tiedä. Yritin katsoa ihmisten kasvoja ja yrittää löytää mustia pörröisiä hiuksia ja tuttuja silmälaseja. En kuitenkaan nähnyt häntä.

Kävelin alkoholijuomien luo ja otin lasin, johon kaadoin viiniä. Ei kai olisi pahitteeksi juoda vähän. Nostin lasin huulilleni ja siemaisin vähän. Pidin sen mausta ja lämpimästä tunteesta, jonka se rintakehälläni synnytti. Tunne oli korvaamaton ja se nosti hellän hymyn huulilleni, ensi kertaa niiden juhlien aikana. Otin toisen huikan halusta tuntea lämpö uudelleen ja tuoda maku suuhuni. Hymyni suureni. Aloin ymmärtää, miksi ihmiset juhlivat.

Heiluin pienesti musiikin tahtiin. "Ai jai" kuului ääni, joka säpsähdytti koko ruumistani ja meinasi saada minut pudottamaan lasini. Katsoin ääntä kohti ja näin isoveljeni seisomassa katsellen minua samoilla harmailla silmillä, jotka minullakin oli, jotka tulivat esiin tuuheiden silmäripsiemme alta. "James ei pitäisi tästä" hän jatkoi.

"Hän ei suutu mistään mitä ei tiedä" sanoin ja otin jälleen uuden huikan, kun tunsin lämmön alkavan karata. "Sinun ei pitäisi juoda noin ahkerasti" hän sanoi vilkaisten lähes tyhjää lasiani. Käännyin täyttämään sitä samalla juomalla. "Paksua puhetta sinulta" sanoin. Sirius astui askeleen lähemmäs, jotta hän oli vieressäni. Hän huokaisi syvään. "Tiedän, tiedän. Taidat tällä hetkellä nähdä minut ärsyttävänä aikuista leikkivänä isoveljenäsi? Taidat pitää erityisen ärsyttävänä minun kieltojani, koska luulet minun juovan paljon. Sinusta minulla ei ole mitään oikeutta sanoa sanaakaan. Eikö totta?" Sirius kysyi.

"Aika lailla" myönsin. "Me emme tiedä miten reagoit alkoholin kanssa. Sinun pitäisi siksi mennä känniin jossain turvallisessa ympäristössä. Minua ei haittaa jos juot tietäen omat rajasi. Mutta kun et tiedä niitä" Sirius sanoi. "Tulen olemaan okei" sanoin. "No jos sanot niin, mutta kerro kaikille, jotka kysyvät, että yritin ainakin hoitaa velvollisuuteni isoveljenäsi" hän sanoi ja lähti.

Hörpin lisää ja yht äkkiä olin pudonnut laskuista, kuinka monta lasia join ja maailma vaikutti upealta paikalta. En tunnistanut juurikaan ketään, mutta puhuin heille kuitenkin. En ihan itsekkään tiennyt mitä sanoin. Sen kuitenkin tiesin, että jotkut kaksi musta hiuksista poikaa raahasivat minut portaita ylös huoneeseen. Yritin rimpuilla ja huutaa, että minulla on poikaystävä, mutta he pistivät käden suuni eteen eivätkä hidastaneet vauhtia. Sitten pimeni.