En taaskaa tienny mitä täs luvus olis tapahtunu joten yritin antaa ittelleni aikaa ajatella ja siks on kestäny, mut dit päätin vaa improvisoida
[sanat: 432]Aioin käydä keittiössä, mutta James ei antanut minun mennä yksin, joten hän tuli mukaan. Kävelimme yhdessä käytäviä eteenpäin ja portaita alas, kunnes tulimme keittiöön johtavan taulun luo. Kutitin päärynää, joka alkoi nauraa ja muodosti kahvan, jonka avulla avasin oven.
"Herra Regulus! Herra Potter! Mitä voimme tarjota?" yksi kotitontuista kysyi. Arvostin, että se otti huomioon, kuinka en pitänyt sukunimestäni. "Kaakaot ja keksejä, kiitos" James sanoi. Hymyilin hänen kohteliaisuudelleen. "On jo tulossa, herra Potter!" kotitonttu ilmoitti ja pinkaisi matkaan kertoen muutamalle kolleegalleen miten he voisivat auttaa häntä. Istuimme Jamesin kanssa erään pöydän ääreen odottamaan.
"Onko teillä kotitonttua?" James kysyi. "On, olio. En tiedä minne se on joutunut. Se rakasti Walburgaa, mutta vihasi Siriusta yli kaiken. Se piti minustakin. Minäkin pidin siitä. Se oli mukava. Sirius ei pitänyt siitä, koska se rakasti äitiä. Mutta minä tiedän paremmin, se halusi vain olla uskollinen" kerroin. James nyökytteli.
"Luuletko, että se tulisi takaisin?" kysyin. "Ehkä. Tietääkö se, missä olet?" James kysyi. "En usko" sanoin. "Hmm, no sillä sitten menee aikaa löytää sinut ja Sirius" James totesi.
Aiempi kotitonttu tuli takaisin juttelemaan. "Delilah on kuullut huhuja, että herra Potter ja herra Regulus seurustelevat!" se sanoi. Punastuin. "Mistä olet kuullut niin?" James kysyi. Delilahin ystävä oli siivoamassa kauan sitten käytäviä ja näki sekä kuuli kuinka te suutelitte ja kuulemma aloitte seurustelemaan!" se sanoi iloisesti, "Delilah on ylpeä herra Reguluksesta! Delilah ei enää kestänyt katsoa kuinka herra Regulus vilkuili herra Potteria salin poikki. Delilahin mielestä oli selvää, että herra Regulus oli ihastunut herra Potteriin!"
James nauroi ja katsoi minua. Painoin pääni pöytään ja leikin, etten ollut olemassa. Ehkei James huomaisi punaani. "Onko se totta, Reg? Olitko niin ihastunut minuun?" James kysyi. "Ehkä" mutisin. "Kuinka kauan?" James kysyi. En vastannut. "Delilah näki herra Reguluksen katsovan herra Potteriin päin kun häntä lajiteltiin" Delilah sanoi. James nauroi, "Olinko niin vastustamaton?"
"Se ei ole totta! Katsoin Siriusta, en sinua. Huomasin sinut vasta heti sen jälkeen kun nousin tuloilta ylös ja no.... En oikein saanut sinua enää pois silmistäni" mutisin lopun katsoessani häntä tuli punaisena. "Keksit, Delilah!" toinen kotitonttu sanoi tullen luoksemme ja antaen keksit Delilahille. Toinen kotitonttu toi kaakaot ja laittoi ne eteemme. Delilah laittoi keksit väliimme. "Kiitos Rachel! Kiitos Axel!" Delilah kiitti muita tonttuja, jotka lähtivät.
"Wow, olipa nopeaa!" James sanoi. "Käytämme taikaa kokatessa ja leipoessa" Delilah sanoi. "Tiedätkö, jästit sanoisivat, että he sekoittivat mukaan keijupölyä" sanoin. "Hyi! Jästit eivät selvästi osaa kokata! Keijupölyhän on kuin mädäntynyttä omenapuuta söisi!" Delilah henkäisi.
Pidin Delilahista, hän oli mukava ja hauska kotitonttu.
YOU ARE READING
Kelmien aikakausi I: Viides kelmi
Fanfiction[TÄMÄ ON KELMIEN AIKAKAUSI-SARJAN ENSIMMÄINEN OSA] TÄMÄ EI OLE ONESHOT KIRJA JA LUVUT ON LUETTAVA JÄRJESTYKSESSÄ [Kirjassa on 51 683 sanaa sisältäen joka luvun] Regulus Mustan neljäs vuosi alkaa Tylypahkassa ja tuo mukanaan uusia tunteita tiettyä op...