Kelmien aikakausi I: Viides kelmi

4. Tylyaho-viikonloppu

Remus Lupin pov

Kaksi viikkoa myöhemmin (perjantai)

Saimme tänään tietää että huomenna pääsee Tylyahoon. Laput kerättiin jo aikoja sitten. Siis ne, joihon vanhemmat kirjoittaa allekirjoitukset ja hyväksyvät siten lapsensa pääsyn Tylyahoon. Me kelmit menemme jälleen yhdessä, kuten aina.

Tällä hetkellä, minä ja Sirius istumme eräässä kelmien lukuisista salapaikoista, tekemässä Siriuksen jästitiedon läksyjä. Sirius raahasi minut avukseen koska äitini on jästi. James ei edes pyytänyt tulla mukaan. James, kuten kaikki muutkin kelmit paitsi minä, on puhdasverinen. Hän ei siis tiedä mitään jästeistä.

"Remus! Eksyit taas ajatuksiisi!" Sirius heilutti kättään naamani edessä, herättäen minut niin sanotusta transsista mihin olin vajonnut. "Ai, sori. Mitä sanoitkaan, Antura?" Kysyin. Sirius tuhahti. Se oli ärsyyntynyt ja huvittunut tuhahdus. "Niin, että voitko vilkaista näitä minun esseetäni?" Hän kysyi, ja ojensi minulle puoliksi valmiita esseetään. Otin sen vastaan. Kätemme hipaisivat ja se sai väreitä kulkemaan ympäri kehoani. "Juu, toki." Sirius tarttui minua ranteesta, kun olin ottamassa kättäni takaisin. Käännyin katsomaan häntä kysyvästi. Hän katsoi minua silmiin, kuin olisi transsissa. Hänen silmänsä olivat täynnä sydämmiä. Hän tarttui minua toisestakin ranteesta jolloin pudotin hänen esseensä pöydälle. Katsoimme toisiamme silmiin.

"Si-" Sitten se tapahtui.

James Potter pov

Juoksimme kohti kirjastoa. Regulus oli kertonut meille mitä oli tehnyt. Hän oli vihjannut ruikulille että Sirius saattaisi pitää ruikulista. Ruikuli oli mennyt ja loihtinut Siriukseen tunteiden moninkertaistumis loitsun.

Pääsimme juuri Remuksen vaki pöydän käytävälle ja silloin näimme heidät. Sirius piti Remusta ranteista lujasti kiinni ja he katsoivat toisiaan. "Si-" Remus aloitti. Sirius nojautui eteenpäin ja suuteli Remusta.

"Loitsu poistujos!" Huusin, osoittaen sauvallani Siriusta. Sekin oli meidän itsekeksimämme loitsu. Se oli todella hyödyllinen. Sirius päästi heti Remuksen ranteista irti ja ryntäai sitten pää kolmantena jalkana, pois kirjastosta.

Olimme kaikki kolme hetken hiljaa. Vilkuillen toisiamme ja kirjaston ovea josta Sirius juuri poistui.

"Mitä helvettiä juuri tapahtui?" Kysyimme kaikki yhteen ääneen.

Sirius ei suostunut puhumaan meille enää sinä päivänä. Hän suuteli suunnilleen jokaista vastaan tulevaa tyttöä. Yritin parhaani kysellä häneltä että mikä hänellä oikein oli.

Illalla makuusalissa Sirius vihdoin sanoi meille jotain. "Menen Tylyahoon Anastasian kanssa. Niin että te idiootit saatte mennä keskenänne. Hän on korpinkynnestä." Remus sulki sänkynsä verhot eikä sanonut mitään. Peter katsoi Siriusta hämmentyneenä. "Onnitteluni!" Sanoin.
Menimme sitten kaikki nukkumaan.

Heräsimme aikaisin aamulla ja menimme syömään aamiaista. Emme keskustelleet paljonkaan aamiaisella, ennen kuin Sirius jo lähti naisensa kanssa Tylyahoon. Remus pysyi yhä hiljaa. Hän vain tuijotti tyhjää lautastaan. Peter alkoi puhua vieressä istuvalleen rohkelikolle jotain shakista ja minä katselin Remusta huolestuneena.

"Hei. Remus?" Sanoin. "Mhm." "Mikä on pielessä?" "Öö.. No siis- Ei oikeastaan mikään. Minua vain hermostuttaa ensi täysikuu." Hän vastasi. "Mentäisiinkö jo Työyahoon?" Kysyin. Remus nyökkäsi ja lähdimme Peter mukanamme kohti Tylyahoa.

Menimme heti ensimmäisenä pilapuotiin. Kelmien jekkutavara varastot olivat lähes tyhjät. Meillä oli vain jotain jämiä edellis vuodelta.

Saatuamme ostokset tehtyä, menimme hunaja herttuaan. Se on ehdottomasti paras makeiskauppa Tylyahossa. Se on yleensä aluksi aina täynnä tykypahkan oppilaita. Nyt kuitenkin suurin osa oli jo jatkanut matkaa.