Kelmien aikakausi I: Viides kelmi

42. James anna anteeksi

En enää pistä sisältövarotuksii, et luette sit omal vastuul!
[sanat: 604]

"Mitä täällä tapahtuu?"

James.

Henkäisin ja aloin panikoimaan. "Regulus kertoi, että-" Sirius aloitti. Hyppäsin hänen päällensä kaataen meidät molemmat ja painoin käteni hänen suunsa päälle. Heilutin päätäni hänelle, "ei, minä pyydän." "Mitä hän ei saa kertoa minulle?" James kysyi. "Mistä sinä puhut? Miksi olisi mitään mitä sinulle ei saisi kertoa?" kysyin naureskellen hermostuneesti. En poistanut kättäni.

"Regulus, olet paska salaamaan asioita minulta. Olisin todella toivonut, että olisit ollut minulle rehellinen. Regulus minä osaan ranskaa. EN kysynyt mitään, koska ajattelin kysyväni myöhemmin. Sinä sanoit valehtelevasi, Regulus. Kuka helvetti sinua kiusaa?" James kysyi. Aloin tärisemään enemmän ja Sirius sai käteni helposti pois. Hän nosti minut rauhallisesti päältään ja kantoi minut sängylleni sisälle, koska ulkona oli kylmä.

Aloin miettimään mihin tupakkani oli kadonnut, mutta se oli tainnut lentää pois jo kauan sitten. James tuli heti peräämme. "Regulus" James sanoi vaarallisella äänellä. "James anna anteeksi" kuiskasin, "ole niin kiltti." "Kertokaa vain joku, mitä on meneillään" James pyysi. "Olen pahoillani" sanoin. "Kerro vain mitä tapahtuu" James pyysi.

"Hyökkäätkö taas kimppuni jos kerron?" Sirius kysyi. Nyökkäsin. Sirius tuli viereeni ja katsoi minua ystävällisesti, "Sinä olet paniikissa tällä hetkellä, etkä pysty tekemään järkeviä päätöksiä-" "EN OLE TYHMÄ SIRIUS! SE ON HÄNEN PARHAAKSEEN! SINÄ ET YMMÄRRÄ!" huusin hänelle. "Hän ansaitsee tietää-" "Hänen ei ole pakko! Sirius minä luotin sinuun tiedolla! Aiotko sinä heti kättelyssä pettää antamani luottamuksen?" kysyin.

"Tälläisiä asioita tehdään rakkaudesta" Sirius huokaisi. "KIDUTTIKO BELLAKIN MINUA RAKKAUDESTA?" Huusin. Peitin heti suuni kädelläni. Kyyneleet virtasivat puroina silmistäni. "MITÄ?" James kirkaisi. "Ei tietenkään!" Sirius vastasi. Tärisin taas. "Sinun on pakko antaa minun kertoa hänelle!" Sirius parahti. "Ei!" huudahdin.

"Mitä on tekeillä?" Remuksen väsynyt ääni kuului hänen sänkynsä luota. "Kaikki on loistavasti kulta, mene vain takaisin nukkumaan" Sirius huikkasi ja langetti nopeasti vaimennous-loitsun. "Regulus sanoi, että-" Sirius aloitti jälleen. Minä löin häntä. Poskelle. Avokämmenellä. "Älä kerro hänelle!" Itkin.

"Minun on pakko!" Sirius parahti, eikä edes kommentoinut sitä, että juuri löin häntä. "Mutta en minä halua menettää häntä! Minun on kestettävä!" parahdin takaisin.

"Älkää puhuko minusta kuin en olisi täällä" James sanoi. "TÄLLÄISIÄ ASIOITA TEHDÄÄN RAKKAUDESTA" Itkin. James tuli luokseni sängylleni ja rauhallisesti kietoi kätensä ympärilleni ja painoi pääni hänen rintaansa vasten. Hän hyssytteli minua ja antoi minun itkeä itseään vasten.

Sirius alkoi kertoa hänelle, "Bella on kuulemma kiduttanut, potkinut ja haukkunut häntä maanantaista." "Älä kerro hänelle!" huudahdin ja yritin taas lyödä Siriusta, mutta James oli paljon vahvempi ja sai pidettyä minut itseään vasten. "Me puhumme Bellatrixista eikö?" JAmes kysyi. Sirius nyökkäsi. "Älä!" itkin Siriukselle, mutten voinut tehdä muuta. "Bella sanoi hänelle, että jos hän ei makaa hiljaa ja kestä Bellan aiheuttamaa kipua, hän satuttaa sinua. Ja jos kukaan muu saa tietää, hän tappaa sinut."

James henkäisi. "Ja sinä olet ottanut kivun kertomatta kenellekkään?" James kysyi minulta. "Tottakai, eikö se ole selvä?" älähdin.

Tunsin hänen huulensa omillani. Suudelma oli uudenvuoden veroinen: intohimoinen ja täynnä rakkautta. "Hei huhuu? Tässä on vähän muutakin tekemistä" Sirius sanoi. Me erkanimme ja katsoimme häntä. Pyyhin kyyneliäni hihaani. "Voisitko jo riisua sen paidan niin voimme nähdä, jos sinulla on jälkiä?" Sirius kysyi.

Olin pitkään hiljaa. "Voin auttaa sinua, jos tahdot?" James ehdotti. Nyökkäsin ja yhdessä poistimme paitani. He henkäilivät nähdessään vatsani ja kylkeni, jotka olivat mustelmien ja arpien peitossa. Yritin vähän peittää sitä käsilläni, mutta siitä ei ollut minkään laista apua.

"Sinun olisi pitänyt kertoa aikaisemmin!" Sirius ja James henkäisivät. "Kyllä minä kestän! Tähänhän minua on kasvatettukkin! Ei minua haittaa jos hän satuttaa minua, niin kauan kuin hän ei satuta muita!" sanoin pirteästi. James halasi minua ja painoi minut itseään vasten. "Voi Regulus" James nyyhkäisi. "Meidän pitää etsiä sinulle henkivartija" Sirius totesi.

"Mutta-"

"Huomenna. Ja sinä kerrot tästä Minervalle."