Kelmien aikakausi I: Viides kelmi

21. Viikon päätös

Täst lähin aina Reguluksen pov ellen toisin ilmota

Ai nii joo ja btw Sirius kerto wolfstarist Euphemialle ja Fleamontille, mutta Regulus ei ollu siel nii sitä ei ny täs koskaa kerrottu, mut kerron sen nyt kuitenki nii teit ei kummastuta liikaa

Kinda lyhyt luku

[sanat: 660]
Sunnuntai aamun yllä leijui haikea tunnelma, koska se olisi viimeinen lomapäivä Pottereilla tältä erää. Euphemia kuitenkin jaksoi piristää, vaikka pois oli Siriuksen ja Jamesin aamuiset sekoilut. "Piristykäähän nyt, pojat! Tulettehan te taas jouluna uudestaan!" Euphemia hymyili. "Mutta siihen on niin kamalan pitkä aika" aamiaispöydässä istuva Sirius valitti. "Elähän nyt höpsi! 6 viikkoa vain! Nyt on jo 16. päivä marraskuuta, tiedäthän?" Euphemia nauroi.

"Ei poika sentään tyhmä ole, Mia. Hän vain on teini, joka vihaa koulua" Fleamont sanoi. "Hei!" Sirius sanoi närkästyneenä. "Onko hän muka väärässä?" kysyin kohottaen toista kulmaani hänelle ja hörppäsin teetä. Sirius oli sanomassa jotain, mutta nielikin sanansa ja oli vain hiljaa. "Mutta Monty! Jonkun häntä pitää piristää" Euphemia huokaisi, "Tiedän ettei hän ole tyhmä, minä vain olen tämän talon nainen."

Joku suuteli hellästi niskaani, joka sai minut hymyilemään. "Huomenta James" kuiskasin. "Huomenta ihanin" James kuiskasi takaisin istuessaan viereeni. "Miten kestät neljää miehen alkua?" kysyin. Meinasin sanoa äiti, mutta en tiennyt mitä James olisi ajatellut, joten päätin olla sanomatta. "Anteeksi mitä?" Fleamont kysyi korottaen ääntään ja kurkistaen päivänprofeetan takaa, mitä hän luki.

"Onko hän muka väärässä?" Euphemia toisti kysymykseni osoittaen sen vain Fleamontille ja virnistellen suuresti. "Mia!" Fleamont rääkäisi mukamas loukkaantuneena. Euphemia ja Sirius nauroivat. "Uskotko, että me olemme joku päivä kuten he?" kuiskasin Jamesille. "Mitä tarkoitat? Olemmeko me naimisissa, asumme yhdessä ja meillä on panseksuaali lapsi, jolla on poikaystävä ja jolla on parasystävä, joka on homo kuin homo lippu?" James kysyi virnuillen.

Hymähdin, "ehkä." James laittoi kätensä harteideni päälle, "uskon, jos sinäkin uskot." "Meillä on sitten yhteinen tulevasisuus edessä" hymyilin. James käänsi minut leuasta itseensä päin ja suuteli minua intohimolla. Kiipesin hänen syliinsä ja syvensin suudelmaa. James laittoi kätensä vyötärölleni ja minä omani hänen olkapäilleen. "EI AAMIAISPÖYDÄSSÄ!" Sirius kiljui.

Mutta me vain syvensimme suudelmaa. "ÄITI! ISI! TEHKÄÄ JOTAIN!" Mutta he vain nauroivat ja alkoivat hekin suutelemaan. Sirius äänien perusteella kaivoi esille peilin, jonka avulla hän pystyi puhumaan Remukselle pitkän etäisyyden päästä ja alkoi kiljumaan siihen. "Mitä nyt Sirius?" Remuksen ääni kuului. "KAIKKI SUTELEE JA MINÄ JOUDUN OLEMAAN VIIDESPYÖRÄ! MIKSEI MEKIN VOIDA?" Sirius miltei itki.

"Rauhoitu Sirius, mekin voimme suudella heti kun te saavutte tänne" Remuksen huvittuneisuutta peittelevä ääni kuului. "Parempi olisi" Sirius sanoi.

Junamatka Tylyahoon sujui joutevasti ja olikin nopeasti ohi. Meitä oli siellä Minerva odottamassa, ja menimme siitä sitten kaikki vaunuilla Tylypahkaan. Meidän laukkumme vietiin omiin makuukamareihimme ja meille kerrottiin, että opettajat auttaisivat meitä kirimään muut kiinni.

Kävelin tuttuja kivisiä käytäviä kohti Minervan työhuonetta. Taulut tervehtivät minua ja minä nyökkäsin niille takaisin.

Saavuin hänen työhuoneensa ovelle ja koputin kohteliaasti. "Sisään" kuului tuttu ääni ja astuin sisään kotoisaan huoneeseen. Istuin tavanomaiselle paikalleni ja hymyilin elämäni pelastaneelle naiselle. "Hyvää iltaa, Regulus" hän hymyili. "Iltaa Minerva" sanoin. "Miten loma sujui?" hän kysyi. "Hyvin." "Se on mukava kuulla. Onko Siriuskin voinut hyvin?" "On minun näkökulmastani." "Sehän on loistavaa. Ovatko Euphemia ja Fleamont olleet hyvät vanhemmat?" "Loistavat." "Ihanaa, no ei kai tällä kertaa sitten muuta. Jatketaan sitten ensi sunnuntaina taas kunnolla, okei?" "Okei." "Hyvää yötä." "Öitä."

Lähdin huoneesta ja törmäsin traumatisoituneen näköiseen Jamesiin. "Onko kaikki hyvin?" kysyin. Katsoin nopeasti ympärillemme varmistaakseni, ettei kukaan katsonut ennen kuin suutelin häntä hennosti poskelle. "He eivät lopeta suutelemista" James kuiskasi tärisevällä äänellä. "He ovat suudelleet jo tunnin meidän makuusalissamme, kun Peter ei ole siellä" James sanoi tärisevällä äänellä. Naurahdin.

"Voi sinua raukkaa" sanoin sarkastisen huvittuneella äänellä. "Elähän nyt siinä naura" James sanoi närkästyneenä, "Tietäisitpä, mitä asioita voisin tehdä noin kauniille olennolle..."

"James ei vielä, ehkä ensi vuonna. James olen vasta 14" kuiskasin. "Tiedän sen, muutenhan olisin jo tehnyt ties mitä" James sanoi. "Oletko sinä humalassa?" kysyin huvittuneena. Hän katsoi minua loukkaantuneena. "Humalassa? Kuinka kehtaat? Eikö poika saa puhua likaisia muuta kuin humalassa?" James kysyi. "Aivan, anteeksi. Hyvää yötä kuitenkin" sanoin. "Hyvää yötä" James mutisi. "Rakastan sinua" sanoin. "Minäkin sinua."