Kelmien aikakausi I: Viides kelmi

78. Suudelmia ja keksejä

[sanat: 351]

Oli 27. päivä huhtikuuta ja keskiyö, eikä James suostunut kertomaan minulle, mihin hän minua vei. Olimme hänen näkymättömyysviittansa alla. Hän oli sitonut liinan silmieni ympärille, niin etten nähnyt mitään. Sitten hän oli ottanut minun syliinsä ja lähtenyt kantamaan. Olimme jo kääntyneet niin monta kertaa ja kiivenneet niin monet eriportaat, etten enää tiennyt missä olimme. "Jamiee anna minun kävellä itse! Olen varmasti kamalan painava ja raskas kantaa" marisin hänen korvaansa.

"Ensinnäkin, olen urheilija, eli vahva. Toiseksi, painat vähemmän kuin vain puolitäyteen pakattu matka-arkku. Ihan tosi, sinun pitäisi syödä enemmän" James sanoi. Jalkani olivat hänen vyötärönsä ympäri ja käteni hänen kaulansa ympäri. Hän kannatteli minua käsillään. Laskin huuleni hänen olkapäälleen ja suutelin sitä hellästi. Hänen ihonsa oli olalta paljaana, joten tunsin hänen pehmeän ihonsa.

Suutelin sitä uudestaan intohimoisemmin. Otin hänen ihoaan hampaideni väliin ja leikin sillä, varoen kuitenkin satuttamasta häntä. James voihkaisi lähes äänettömästi. "Ah- Mitä sinä oikein teet?" hän kysyi. Päästin hänen ihonsa menemään. "Kunhan vain vähän leikin. Minulla on tylsää ja keksin itselleni tekemistä, ei siinä ole mitään pahaa" sanoin.

"No sinun pikku leikkimisesi alkaa tehdä minulle vitun erektiota! Ottaen huomioon, että et halua mitään seksuaalista ikäsi takia, teet sen erittäin vaikeaksi, etten vain veisi sinua johonkin vessaan ja tekisi jotain erittäin epäpyhää" James mutisi. Naurahdin hänen korvaansa. "Tuskin minä sinuun niin paljon vaikutan" sanoin. James siirsi minua hetkellisesti niin, että tunsin sen ja nosti minut sitten takaisin.

"Oh wow... Onpas sinut helppo saada-" "Haluatko itse kokeilla kauanko kestät?" James keskeytti. "Se etenisi johonkin paljon suurempaan ja olen aivan liian nuori sellaiseen!" sanoin. "Nimen omaan. Joten lopeta jo, tai en tosissani enää tiedä pystynkö pitämään lupaustani siitä, etten tee yhtikäs mitään" James sanoi. "Hyvä on, hyvä on" sanoin huokaisten.

"Perillä" James sanoi hetken päästä. Hän otti näkymättömyys viitan pois yltämme ja asetti minut jonkin viltiltä tuntuvan asian päälle. Hän kiersi taakseni ja avasi liinan. Olimme tähtitornissa. Edessäni oli lautasellinen keksejä ja kaksi lasia maitoa piknik-viltin päällä. "Aww rakas! Ei sinun olisi tarvinnut" sanoin hymyillen.

James meni istumaan eteeni ja alkoi syömään kanssani. "Ei tietenkään olisi, mutta halusin!" James sanoi.

Paras keskiyö, mitä minulla on ollut pitkään aikaan.