Tätä kirjaa on enää vaa 10 lukuu jäljel wtf 👀 Oon kirjottanu jo seuraavaan ekan luvun aikaa sitte, nii julkasen sen sitte ku julkasen tän viimesen luvun!
[sanat: 430]
"Äiti! Mennään jo!" Minerva huusi malttamattomana. "Ihan hetki rakas. Vauva on myös malttamattomalla tuulella" sanoin hänelle tehden parhaani peittääkseni kipuni. "Ehkä sinun olisi paras jäädä tänne lepäämään" James sanoi katsellen minua tutkailevasti. EN ollut ikinä onnistunut peittämään kipuani häneltä. Tiesin, että James oikeasti tarkoitti 'et mene ulos jos se on minusta kiinni', muttei halunnut opettaa Minervaa puhumaan sillä lailla.
"Ei, ei, minä tulen mukaan. Haen vain kirjani" hymyilin. Kävelin talon yläkertaan kirjastoon ja hain Jessie Burtonin Nukkekaapin. Kävellessäni alas kuulin Minervan sanovan Jamesille "Äiti on ihan tylsä kun hän vain lukee koko ajan, eikä tee mitään hurjia temppuja kuten sinä ja Sirius setä. Remus setä on ihan samanlainen tylsimys! Eilenkin kun te sytytitte verhon palamaan, se oli hauskaa!"
Saavuin heidän luokseen ja katsoin Jamesia kohottaen kulmaani jokseenkin huvittuneesti. "Vai sytyttivät isi ja Sirius setä verhot palamaan" sanoin. "Joo se oli tosi jännittävää! Sitten ne sanoi kaikkia haasun kuuloisia loitsuja kuten aquatulio ja entistus. Se oli tosi hauskaa! Mikset sinä ikinä sytytä mitään palamaan äiti?" Minerva kysyi. Minä nauroin ja kyykistyin 6-vuotiaani eteen vilkaisten samalla Jamesia, joka näytti siltä, kuin haluaisi leikkiä näkevänsä unta.
"Mitä jos sytyttäisin isin luudanpalamaan kun tulemme takaisin, olisiko se hauskaa?" kysyin. Minerva taputti käsiään innokaasti yhteen, "Joo! Joo! Ja sitten isi voi lentää sillä ja saadaan tosi kiva kuva!"
Annoin Minervan mennä ensin ovesta ulos odottamaan pihalle ja käännyin sitten Jamesiin rauhallinen ilmeeni kadoksissa. "Mitä vittua kuvittelit tekeväsi James? Kaiken lisäksi Minervan edessä! Oletko sinä ihan tolvana? Ja vielä jästit! Mitä he nyt miettivät? Kutsuivatko he heidän vesi ampujat miksi-ikinä-he-heitä-kutsuvatkaan? Taikaministeriö suuttuu meille!" sauhusin. James huokaisi ja vilkaisi kihlasormustani, mikä minulla oli.
"Se oli vahinko, okei? Sirius yritti leipoa Kuutamolle muffineja, joten hän tuli tänne, koska ei tiedä leipomisesta pätkääkään. Ja kuten tiedät, minä tiedän. Mutta hän ei ihan hallinnut jästi uuneja ja no... Mutta korjasin kyllä kaiken! Ja kuulit kai itsekkin, että se oli Minervasta hauskaa?" James kysyi. "Selvä sitten, pääset tällä kertaa läpi" sanoin.
James virnuili, mikä ei tietänyt hyvää. "Totta kai. Pääsinhän minä sinuunkin kortsun läpi" James sanoi, viitaten pikku vahinkoon, joka johti Minervaan. Lehahdin punaiseksi. "James! Hän voi kuulla" kuiskasin. James nauroi ja pussasi punaista poskeani. "Rentoudu. Vaikka kuulisikin, ei hän tiedä mitä se tarkoittaa" hän sanoi. Minerva juoksi kikattaen takaisin sisään ohitsemme. "Kortsu! Kortsu! Kortsu!" Minerva nauroi. "Vai ei koidu ongelmaksi?" sihahdin Jamesille.
Huokaisten kävelin Minervan luo ja unhoitutuin hänet edellisen minuutin ajalta. Aina saa siivota Jamesin jälkiä.
YOU ARE READING
Kelmien aikakausi I: Viides kelmi
Fanfiction[TÄMÄ ON KELMIEN AIKAKAUSI-SARJAN ENSIMMÄINEN OSA] TÄMÄ EI OLE ONESHOT KIRJA JA LUVUT ON LUETTAVA JÄRJESTYKSESSÄ [Kirjassa on 51 683 sanaa sisältäen joka luvun] Regulus Mustan neljäs vuosi alkaa Tylypahkassa ja tuo mukanaan uusia tunteita tiettyä op...
