74. Uni muistoineen

73 12 0
                                    

[sanat: 195]  (aka lyhyt luku warning)

"Hyvää yötä Regulus" James kuiskasi korvaani ja kietoi kätensä tiukasti ympärilleni. "Öitä, James" kuiskasin takaisin. James nukahti pian ja minä nukahdin nopeasti sen jälkeen.

"Oletko se sinä, poika?" mies kysyi.

Nyökkäsin. "Varokkin, jos jään tästä kiinni, niin pistän kirouksia sun perääs. Niin että jos menet tonne jotain kaverias vapauttamaan, niin et mainitse mua oikeudessa" mies sanoi. "Kuten sovittiinkin, anna nyt se portti avain" sanoin. "Missä maksu?" mies tivasi. Heitin hänelle pari kaljuunaa.

Osoitin häntä sauvallani. "Vaikutat alaikäiseltä, et taida saada taikoa. Turha sun siis on mua tolla osotella" mies naureskeli.

"Lykkyä tykö, Musta" hän sanoi.

Astuin ovesta sisään. Mies nosti katseensa minuun, "Mistäs sinut on tuomittu?" "Ei mistään! Olen täällä vierailulla" selitin. Mies nauroi kuin olisi kuullut hyvänkin vitsin. "Älä naurata! Täällä ei ole käynyt vierailijoita yli sataan vuoteen! Kerro nyt lapsi, mistä sinut tuomittiin?" mies hekotteli.

"En vitsaile" sanoin. Mies nauroi enemmän. "No herra ensimmäinen-vierailija-suunnileen-ikinä ketä tulit tapaamaan?"

Ja hänen naurunsa kaikui päässäni kovana ja ilkeänä ravistaen minut pois.

Heräsin Jamesin huoneesta yhä Jamesin käsien suojissa ja tuijotin kattoon. Miksen ollut tajunnut aiemmin? Käynnistä oli sittenkin hyötyä!

Täällä ei ole käynyt vierailijoita yli sataan vuoteen!

Kelmien aikakausi I: Viides kelmiWhere stories live. Discover now