Kelmien aikakausi I: Viides kelmi

32. Kirjastossa

TAJUSIN ET MUL ON TAAS MENNY PIELEEN!!! TEEN NYT SIIS TOTA KALENTERIA, NII JOULULOMA ALKAA 19. PÄIVÄ!! EDELLINEN LUKU SIJOTTU SUNNUNTAILLE 7. PÄIVÄ JOULUKUUTA!! OON SANONU TÄHÄN MENNES AINA VÄÄRIN KU OON SEONNU PÄIVISSÄ, KOSKA EDES MULLA EI OO NIIN HYVÄÄ MUISTIA!! ANTEEKS HÄMMENNYKSESTÄ!! TÄÄ LUKU SIJOITUU 10. PÄIVÄ JOULUKUUTA!!

TOINEN JUTTU ON SE, ETTÄ POHDIN TÄLLÄ HETKELLÄ TÄN KIRJAN KUVAUKSEN MUUTTAMISTA, JOTEN JOS SE VAIHTUU JOKU PÄIVÄ NII ELKÄÄ HÄMMENTYKÖ! OON VAA SITÄ MIELTÄ, ETTÄ NYKYNEN KUVAUS EI KUVAA TÄTÄ TARINAA KOVIN HYVIN!!

[sanat: 664]

Oikeudenkäynnistä oli kulunut nyt kuukausi, mutta tunti siltä kuin vanhempieni henget vaanisivat jokaista liikettäni. En pystynyt muuta kuin vain toivoa, että he eivät ikinä pääsisi vapaaksi. En uskaltanut edes ajatella, mitä kauheuksia he minulle tekisivätkään. Pääsisin varmasti hengestäni jollain erittäin kivuliaalla tavalla. Vaihtoehtoja oli valitettavasti monia, joka potkaisi ilman keuhkoistani aina, kun vain ajattelin sitä.

Olin kertonut Lilyn käynnistä Jamesille heti, kun hän ja Sirius olivat tulleet takaisin huispausharjoituksista. Hän oli nyökytellyt ja sanonut, että Lily saattaisi yrittää uudestaan, mutta että minulla oli oikeus ihmisenä käskeä hänet pois luotani. Onglema oli siinä, että Lily ei tullut persoonalliselle alueelleni, joka oli toki hyvä, mutta en voinut tehdä hänestä valitusta.

Sirius oli kuullut keskustelumme ja kysynyt, jos hän voisi auttaa jotenkin. Sanoin etten usko sen olevan mahdollista. Sirius ehdotti, että hän voisi tehdä valituksen Minervalle siitä, että Lily oli tullut makuusaliin luvatta. "Se ei ole teknisesti vastoin sääntöjä" olin sanonut. Tilanne oli haastava, koska emme millään keksineet, mitä voisimme tehdä.

Remus oli tullut takaisin kirjastosta ja kysynyt mistä me puhuimme. Kerroimme hänelle ja kysyimme, jos hänellä olisi ollut ehdotuksia. Hän ehdotti, että puhuisi Lilyn kanssa. Emme nähneet siitä olevan mitään haittaakaan, joten annoimme hänen mennä. Hän puhui Lilylle maanantaina heidän liemitunnillaan. Remus koulun jälkeen kertoi meille, että Lily oli sanonut, ettei hän nähnyt mitään väärä siinä, että pyysi minulta anteeksi. Olin kuitenkin sitä mieltä, että vaikka oli toki hyvä, että hän minulta pyysi anteeksi, oli James kuitenkin se, keneltä hänen pitäisi pyytää anteeksi.

James oli kuitenkin koko jutun uhri, en minä. Kokeita oli kuitenkin paljon, joten aika, joka olisi tarvittu pohtimiseen kuluikin kokeisiin lukemiseen. Lily ei tullut keskustelemaan kanssani tiistainakaan, joka oli loistavaa. Sitten tuli nykyhetki, eli keskiviikko.

Olin kirjastossa Remuksen kanssa, koska hän yritti opettaa minua ymmärtämään muutaman historiaa koskevan asian, jotka minun pitäisi tietää tulevassa kokeessa, kun Lily tuli. Hän oli koulupuvussaan ja hänen hiuksensa olivat sillä tutulla poninhännällä. "Voisimmeko me puhua, Reg?" Lily kysyi. "Remus puhuu kanssamme" sanoin. Remus kohotti päätään historian kirjastani ja vilkuili meidän välillämme. Lily istui alas ja huokaisi. "Katsos, olen sanonut jo, mutta sinä et tunnu uskovan! Minä oikeasti olen pahoillani" hän sanoi.

"En ymmärrä miksi yrität pyytää anteeksi Regulukselta. Jameshän oli uhri?" Remus kysyi. Lily oli hetken vaiti. "James välttelee minua parhaansa mukaan" hän sitten sanoi. "Ja minäkö muka en?" kysyin närkästyneenä. "Sinut on helpompi tavoittaa" Lily sanoi. Remus langetti yllemme vaimennous-loitsun ennen kuin puhui. "Olen aika varma, että James vain haluaa osoittaa Regulukselle rakkautta välttelemällä sinua. Sinähän tiedät, kuinka vähän rakkautta Regulus on saanut alkuperäisestä kodistaan. James on ottanut velvollisuudekseen täyttää tuo aukko rakkaudessa, mitä Regulus on saanut."

Hymyilin urhoollisen poikaystäväni ajattelemiselle. "Tiedän, mutta kai hän voi minulle silti puhua?" Lily kysyi. "En oikein usko" Remus sanoi. "Mutta Rem! Etkö sinä voisi yrittää puhua hänelle, että hän puhuisi minulle?" Lily kysyi. "Kuten sanoin jo sinulle toissapäivänä Lily, kukaan meistä, varsinkaan James itse, ei uskalla jättää häntä kahden sinun kanssasi. Olet sen verran pätevä, että ties mitä voi tapahtua" Remus sanoi.

"En tahdo olla tarinan hirviö!" Lily valitti. "En minäkään halua olla sellaisessa rakkaustarinassa, missä on vain älyttömästi draamaa, mutta elämä on! Paljon mielummin olisin sellaisessa, missä onnellinen loppu on takuu varma, mutta elämä on täynnä yllätyksiä, eikä kaikkia voi aina miellyttää!" sanoin.

"Teillähän menee loistavasti!" Lily sanoi. "Ei ollut kovin loistavaa, kun piti itkeä tähtitornissa, koska poikaystäväni on juuri tullut tytön kanssa, joka ilmoittaa, että he ovat yhdessä" sanoin. "Olen pahoillani" Lily sanoi. "Parempi olisi!" sanoin.

"Lily, meidän pitäisi opiskella. Voisitko sinä mennä?" Remus kysyi kohteliaasti. Lily nousi ja poistui.