86. Junamatka pois

82 12 0
                                    

[sanat: 270]

Junavaunu tärisi epämukavasti, kun linna hävisi puiden taakse jättäen vain sen katon pilkistämään puiden yli, ennen kuin sekin katsoi kauas pois. "Se oli sitten siinä" sanoin vaunussa olijoille, jotka tarkemmin olivat minä, James (jonka sylissä istuin), Sirius, Remus (johon Sirius nojasi) ja Peter (joka jälleen oli viidespyörä).

"Menipäs nopeasti" Peter sanoi. "Ei yhtään liian nopeasti minun mielestäni" Sirius sanoi. "On taas uusi luku tullut loppuun elämämme tarinassa" Remus sanoi. "Minun piti sanoa tuo!" sanoin. "Sirius, he taas kehuskelevat viisaudellaan" James sanoi. "Kaikki on hyvin niin kauan, kun et hiljennä häntä suutelemalla - ja taas sitä mennään. Remus pelasta minut, en halua nähdä tätä" Sirius sanoi.

En kuullut mitä Remus vastasi enkä nähnyt mitä hän teki. Ainoa mikä saavutti tajuntani oli Jamesin huulet vasten omiani ja hänen kätensä vyötärölläni. Suljin silmäni ja sulin hänen käsivarsilleen. Huulemme sopivat yhteen kuin palapelin palat ja tunsin, että maailmassa ei ollut mitään parempaa kuin tämä. Hän tiesi tasan tarkkaan mitä tehdä ja sai minut avaamaan suutani hänen kielelleen samalla, kun hän käänsi minut istumaan itseään päin.

Hänen kielensä tutki suutani ties kuinka monennen kerran, enkä vieläkään päässyt tunteesta yli.

"Huhuu! Maa kustuu!" Sirius huusi ja sai meidät erkaantumaan. Olin kuin minusta olisi potkaistu ilmat pihalle, joten haukoin henkeä ja valuin Jamesin sylistä hänen viereensä istumaan. James kietoi hätensä ympärilleni. "Ei enää ikinä minun nähteni" Sirius sanoi.





Saavuimme perille ja raahasimme matka-arkkujamme ruuhkaisella laiturilla. Olimme jo sanoneet heipat Remukselle ja Peterille, jotka olivat jo menneet omien perheidensä luokse. Näimme äidin ja isän ja menimme heidän luokseen. "Tervetuloa kotiin" äiti hymyili ja halasi meitä kaikkia kolmea yhtä aikaa, "Minulla on ollut niin ikävä teitä.Olisitte kirjoittaneet useammin!"

Kelmien aikakausi I: Viides kelmiWhere stories live. Discover now