79. Viimeinen sunnuntai

84 12 7
                                    

[sanat: 282]

"Regulus? Tule sisään."

Painoin ovenkahvan alas ja työnsin sen auki astuen sen mukana ovenkarmin toiselle puolelle. Suljin oven takanani ja kävelin tutulle tuolilleni Minervan pöydän edessä. "Tämä on viimeinen sunnuntaimme yhdessä, tiedäthän?" hän kysyi. Nyökkäsin, "Jotenkin surullista."

"Mhm. Uskoisin, että sinun ei ensivuonna tarvitse enää käydä täällä" hän sanoi. Katsoin häntä, "Anteeksi?" "Sanoin, että sinun ei enää ensi vuonna tarvitse käydä täällä" Minerva sanoi. "Mutta..." loput lauseestani jäivät sanomatta. Olin hämmentynyt ja koin jo kaipuuta.

"Kun silloin ensimmäisen kerran näin sinut, olit murtunut. Kotielämä oli käynyt koville, eikä koulussakaan tuntunut olevan turvallista. Hait turvaa, mutta et tiennyt mistä löytäisit sitä. Sinä itkit tähtitornissa yksin ja pelkäsin, että hyppäisit, jos olen rehellinen. Kun katson sinua nyt, Regulus, olet vahva poika, joka tietää keltä hakea tukea ja turvaa. Olet muuttunut. Ja uskon, että et enää tarvitse apuani jaloille pääsemisessä. Regulus, olet jo ponnistamassa lentääksesi siivilläsi. Et tarvitse enää apuani."

Nielaisin ja hengittelin syvään. Oli vaikea sisäistää niitä sanoja. "Paitsi jos on jotain, jota et ole kertonut" Minerva lisäsi katsoen minua tarkkaavaisesti. "Ei ole..." kuiskasin. Se oli vale. Minerva ei tiennyt Bellasta, mutta pystyisin hoitamaan sen itsekkin. "Olin sinulle äiti-hahmo, kun sinulta puuttui sellainen silloin, kun sitä tarvitsit. Sinulla on nyt rouva ja herra Potter. Sinulla on rakastava poikaystävä, James, ja suojeleva isoveli, Sirius. Sinulla on ystäviä, Lily ja muut. Sinulla on kaikki mitä tarvitset. Minulla ei ole enää mitään antaa sinulle" Minerva lausui.

Nyökyttelin hitaasti. "Haluan kuitenkin sanoa vielä muutaman asian, ennen kuin jätän sinut" Minerva sanoi. Katsoin häntä silmiin, hän katsoi takaisin. "Sinulla on iso sydän, älä anna sen toimia sinua vastaan" Minerva sanoi. "En anna" sanoin. Nousin ylös ja menin ovelle. "Regulus," Minerva sanoi, "mitä ikinä teetkin, älä luovuta."

Kelmien aikakausi I: Viides kelmiWhere stories live. Discover now