Kelmien aikakausi I: Viides kelmi

6. James auttaa

Remus Lupin pov

Oli vaikea uskoa että Sirius kohtelisi pikkuveljeään niin huonosti. Pohdin sitä koko seuraavan päivän. Regulus alkoi olemaan meidän kanssamme, kun hänellä ei kerta ollut muita.

James Potter pov

Minulla oli herännyt halu suojella Regulusta kaikelta pahalta. En tiennyt miksi, niin vain oli. Päätin että minun täytyi puhua Siriukselle. Etsin kelmien kartan ja otin sen käteeni. Avasin sen ja etsin sieltä Siriuksen. Löysin Siriuksen jalanjäljet muutoin tyhjästä luokkahuoneesta. Suljin kartan ja lähdin matkaan. Juoksin koko matkan jottei Sirius ehtisi livistää pakoon ja avasin oven. Siellä Sirius vielä oli, istui opettajan pöydällä ja heilutteli jalkojaan ees taas. Hän kääntyi katsomaan minua. Hänen muutoin iloiset silmänsä olivat nyt elottomat ja kimalsivat kyynelistä. Minun kävi häntä sääliksi mutta olin hänelle silti vihainen.

"En tullut huutamaan vaan tulin kysymään kysymyksiä." Sanoin heti. "Tiedät kai, etten tule vastaamaan kysymyksiisi?" Sirius kysyi. Kävlein ikkunalaudalle ja istuin siihen. Käännyin taas tutkimaan Siriusta. Hän oli laihtunut, ja hän oli antanut hiustensa kasvaa tavallista pidemmiksi. Syöksyin alas ikkunalaudalta ja ryntäsin halaamaan häntä. Emme sanoneet mitään pitkään aikaan, hän vain nyyhkytti vasten olkaani. Silittelin hänen hiuksiaan rauhoittavasti ja annoin hänen päästää kaiken ulos.

Kun hän oli rauhoittunut me erkaannuimme ja minä palasin ikkunalaudalle. "Kiitos James." Hän sanoi ja kuivasi silmiään paidan hihansuulla. "Eipä mitään." Vastasin. Hän hymyili minulle vaisusti. "Ensimmäinen kysymys, miksi välttelit Remusta?" Kysyin. "Tuota... Minä en voi olla hänen lähellään ajattelematta asioita." Sirius vastasi. "Mitä asioita?" Kysyin, hämmentyneenä. Sirius pysyi vaiti. Huokaisin. "Hyvä on. Kysymys kaksi. Voitko kuvitella antavasi anteeksi Regulukselle?" Sirius nyökkäsi vastaukseksi. Se oli hyvä uutinen.

"Kysymys kolme. Miksi tuohduit niin paljon siitä että suutelit Remusta?" Kysyin. "Pyydän elä muistuta että suutelin häntä, en halua muistaa sitä." Sirius vastasi. "Miksi et?" "James älä." "Miksi et?" Sirius ei vastannut."Oliko hän huono suutelija? Etkö nauttinut siitä?" "Päin vastoin." Päätin jättää asian sikseen, sillä näin hänestä ettei hän halunnut avata asiaa enempää.

"Kysymys neljä. Onko totta että sinä ja Regulus olitte pieninä parhaat ystävät mutta sinä korvasit hänet meillä ja sanoit häntä pelkuriksi ja äidin lellikiksi?"

Sirius painoi päänsä alas häpeissään. "Minä en huomannut että hän kärsi, ennen kuin hän ei enää edes yrittänyt olla kanssani. Silloin kun hän kääntyi minua vastaan, eikä enää puhunut minulle. Silloin kun hän haukkui minua petturiksi niiden luihius kavereidensa kanssa. Luulin aluksi että hän tarkoitti isää ja äitiä, mutta kun näin miten loukkaantunut, surullinen, ja sulkeutunut hänen katseensa oli kun hän katsoi minua, tajusin ettei hän tarkoittanut heitä, vaan itseään."

Nyökkäsin. "Puhuimme hänen kanssaan sinusta. Kesken kaiken hän purskahti itkuun. Sitten hän alkoi selittää että olittte olleet lähes erottamattomat, teitte aina kaiken yhdessä. Otit kivun hänen puolestaan ja suojelit häntä vanhemmiltanne. Sitten sinä menit tylypahkaan, ja hän jäi yksin. Kun vihdoin palasit, et enää vilkaissutkaan häneen, ja korvasit kuvat hänestä ja sinusta, meidän kuvillamme. Sinä et enää auttanut häntä. Hän kertoi että kun häntä lajiteltiin, hattu yritti laittaa hänet korpinkynteen, mutta hän aneli päästäkseen luihuiseen. Hän pelkäsi niin paljon. Mutta siinä oli se huono puoli, että sinä kuullemma aloit vihaamaan häntä, ja haukuit häntä äidin lellikiksi ja pelkuriksi. Hän sanoi ettette ole sen koomin puhuneet ja hän syyttää itseään kaikesta. Olenko oikeassa?" Sirius nyökkäsi.

"Hän kertoi ettei hänellä ole koskaan ollut ketään sinun lisäksesi." Kuiskasin. "Mutta entä hänen luihius ystävänsä?" Sirius kysyi.

"Varmaankin hän on heidän kanssaan vain siksi että pelkää liikaa vältelläkseen heitä." Vastasin. Istuimme taas tuokion hiljaa. "Entä Remus? Miten hän voi?" Sirius kysyi.

"Sinä taidat olla ihastunut häneen? No joka tapauksessa, hänellä menee hyvin uskoakseni. Hän on huolissaan sinusta, mutta yhtä aikaa vihainen sinulle. Mutta tosin niin me kaikki neljä." Vastasin.

"Ensiksi, en ole ihastunut häneen vaan umpi rakastunut. Toiseksi, neljä?"

"Regulus on alkanut olemaan meidän kanssamme sen jälkeen kun puhuimme hänen kanssaan."

Sirius nyökkäsi. "Tule. Ollaan taas kelmit!" Rohkaisin ja ojensin kättäni kun laskeuduin alas ikkunalaudalta ja kävelin hänen luokseen. Hän otti kädestäni kiinni ja laskeutui alas pöydältä. Hymyilimme toisillemme ja lähdimme takaisin makuusaliin.

Sori tää oli tosi lyhyt. Aattelin kuitenkin päättää tän kirjan tähän ku mul ei oikeen oo enää inspiraatioo. Anteeks tyypit. Toivottavasti kuitenki tykkäsitte!

UNOHTAKAA TUO ÄSKEINEN!! PÄÄTIN MYÖHEMMIN JATKAA TÄTÄ, MUTTA JÄTIN NYT TUON ÄSKOSEN KUITENKIN TOHON!!