Kelmien aikakausi I: Viides kelmi

23. Suudelma

Lyhyt luku
[sanat: 337]
Seuraava viikko oli ahdettu täyteen kokeita, mutta lohtuna toimi ajatus siitä, että joululoma alkaisi ensiviikon jälkeen. Sirius ja Remus katosivat paljon jonnekkin keskenään, mutta se ei haitannut, koska minulla oli kirjoja. James oli myös hyvin kiireinen omien sanojensa mukaan.

Päätin selvittää, missä James oikein aina luuhasi, vaikka mietin, että se saattoi liittyä jouluun. Poistuin makuusalistani, mihin olin linnoittautunut ja lähdin kulkemaan käytävillä. Kukaan ei kiinnittänyt minuun erityisemmin huomiota, joka oli ihanaa. Olin pelännyt, että saisin osakseni enemmän katseita lehtijutun myötä.

Tutkin käytäviä, mutta häntä ei näkynyt. Aloin saamaan osakseni katseita, kun vain laahustin ympäriinsä, joten laitoin ylleni loitsun, joka teki minut läpinäkyväksi. Menin tähtitorniin, koska ajattelin siellä pohdiskella, missä hän on. Kävelin sen portaita pitkään, kunnes saavutin huipun. Ovi oli raollaan ja työnsin sitä enemmän auki, jotta mahduin sisään.

Siellä James oli, mutta niin oli myös joku muu. Lily.

"James, minulla on jotain tunnustettavaa" Lily sanoi punastellen. "Mitä?" James kysyi hämillään, se taliaivo. Lily otti syvään henkeä, "Saanko tehdä yhden asian?" "Öö, okei?" James sanoi hämmentyneenä, vaikkakin se saattoi olla kysymyskin. Lily nousi varpailleen ja laittoi kätensä Jamesin harteiden yli. James otti tytön vyötäröltä kiinni, jottei hän kaatuisi. Sitten se tapahtui. He suutelivat.

Lähdin nopeasti pois, en halunnut katsoa. Juoksin koko reitin takaisin makuusaliin ja suljin oven perässäni. Menin siihen makuulle ja suljin silmäni. Avasin ne sitten uudestaan ja nousin istumaan. Ehkä se oli vain unta.

James ja minä olimme komerossa kahden, jottei meitä nähtäisi. Hänen kätensä olivat ympärilläni ja minun hänen harteillaan. "Rakastatko sinä minua?" kysyin. James hymyili ja suuteli nenääni. "Tietenkin, hupsu" hän sanoi. "Näytä se" kuiskasin. Hän suuteli minua hellästi ja rakastavasti, kuin olisin ainoa maailmassa. Suutelin takaisin. Hyppäsin hänen syliinsä ja hän nosti minua ylemmäs, niin että jalkani olivat hänen rintansa ympärillä, joten minun täytyi kumartua suudellakseni häntä. Erkanimme hengittämään ja katsoimme toistemme silmiin. "Sinä" James sanoi. Hän sitten suuteli minua uudelleen.

"Olet" hän sanoi ja jälleen suuteli. "Ainoani" hän päätti lauseensa ja suuteli minua jälleen. En voinut olla hymyilemättä. Ehkä olin se meistä kahdesta, kenestä hän oikeasti välitti.