Kelmien aikakausi I: Viides kelmi

61. Totuus

[sanat: 403]

Kävelimme käytävillä taas etsimässä minua. James oli pessyt minut veren takia ja lattialtakin veri oli pesty. "Entä se poika, jonka kanssa Antonio oli? Ehkä hän osaa tulkita sitä" Remus ehdotti. Siispä lähdimme sinne missä pojan tunti oli juuri päättynyt.

Löysimme hänet. "Osaatko tulkita tätä kissaa?" Sirius kysyi. Poika katsoi heitä ja sitten minua. Hän alkoi nauraa. "Voi kattia" hän nauroi. Sähähdin hänelle. "Osaatko?" Sirius toisti. "En minä kissaa puhu, mutta kyllä minä tiedän, mitä se yrittää sanoa" poika sanoi. "KERRO" Sirius huusi.

"Enpä tiedä, se ei ollut kovin tottelevainen" poika sanoi. Sirius otti sauvansa ja osoitti häntä. "Wow wow wow, rauhoituppas. Kyllä me varmasti voimme tämän selvittää" poika sanoi. "Kerro, tai saat kokea kauheuksia" Sirius uhkasi. "1000 kaljuunaa niin harkitsen" poika virnisti. "Ei käy" Sirius sanoi. "Onpas se harmi. Teidän kai täytyy itse selvittää se" poika sanoi ja lähti. Sirius ärähti.

"Ehkä hän yhä hyväksyy jos tarjoan?" Sirius kysyi. Juoksin hänen eteensä ja heilutin päätäni. "Se ei tahdo, että maksat" Remus tulkitsi. Nyökkäsin. "Entä jos me piirrämme ison paperin, jossa on aakkoset ja annetaan sen itse kertoa?" James ehdotti. Muut hyväksyivät.

Siispä pian jo olimme makuusalissa ja edessäni oli aakkoset. Pohdin mitä kirjoittaisin. Jotain lyhyttä, jotta he eivät sekoaisi, mutta ymmärettävä. Ah, aivan. Hyppäsin s-kirjaimen päälle. Sitten i. L. M. Ä. T. Silmät.

"Silmät?" Peter kysyi. Nyökkäsin. He kaikki katsoivat silmiäni ,mutta näyttivät yhä hämmentyneiltä. Pyöräytin silmiäni. Osoitin tassullani Siriusta. Kaikki kääntyivät katsomaan häntä. "Minä?" Sirius kysyi. Heilutin päätäni kieltävästi. Osoitin sitten omia silmiäni ja sitten taas Siriusta. "Hän varmaan tarkoittaa silmiäni?" Sirius kysyi. Nyökkäsin.

"Onko niissä jotain niin ihmeellistä?" Sirius kysyi. Huokaisin. Osoitin sitten taas omia silmiäni. "Tiedämme, että ne ovat kauniit" James sanoi. Heilutin päätäni kieltävästi. "Se taitaa alkaa kirjoittaa seuraavaa" Remus sanoi. Nyökkäsin.

A - N - T - O - N - I - O -

"Sehän tavasi oman nimensä" Peter sanoi. "Ole hiljaa se jatkuu" Remus sanoi.

O - N

Kelmit henkäilivät. Katsoin heitä.

R - A - M

He kaikki henkäisivät. Remus nopeasti teki vasta loitsun ja siinä minä seisoin heidän edessään. Villapaidassani ja farkuissa. He kaikki katsoivat minua hiljaa. "Se oli se poika. Unchatetunhumain" kerroin. James halasi minua, mutta kukaan muu ei liikkunut. "Kaikkea sitä joutuu kissana kokemaan. Ensin uhataan pudottaa ikkunasta ja sitten sanotaan epäonneksi ja potkitaan" sanoin hiljaisuuteen.

"Anteeksi" Peter ja Sirius sanoivat, mutta jätin heidät huomiotta. "Ainakin selvisi, miksi Antonio oli niin kiintynyt Jamesiin" Remus naurahti. En keskittynyt heihin vaan suljin silmäni ja annoin Jamesin halata minua. Ihmisenä on mukavaa.