Kelmien aikakausi I: Viides kelmi

73. Regulus Arcturus Musta

[sanat: 555]
Päivä kului. Tuli seuraava. Aamu ennen myrskyä.

"REGULUS ARCTURUS MUSTA! TULE TÄNNE HETI!" äiti huusi. Se oli jo kolmas päivä putkeen kun nimeni oli sanottu ääneen siinä omakotitalossa Lontoon lähellä. Ihoni meni kanan lihalle. Äiti ei yleensä ollut vihainen. Tai no, ei ainakaan vihainen minulle. Kyllä hän Siriukselle ja Jamesille huusi alin omaa ties mistä.

James vilkaisi minua pelokkaana. Hänkin tiesi, ettei äiti huutanut minulle. Nousin nojatuolistani hitaasti ylös ja laskin kirjani alas. "Lykkyä tykö" James sanoi. "Kiitos" sanoin. Kävelin ovelle ja avasin sen astuen samalla käytävään ja sulkien oven takanani. Siriuksen pää pilkotti hänen oveltaan ja se katsoi minua. "Oletko okei?" hän kysyi. "Joo, kiitos" vastasin. Hän nyökkäsi ja otti päänsä takaisin sulkien oven jäljessään.

Kävelin portaat alakertaan. Äiti istui sohvalla pääkäsiinsä tuettuna ja katse maassa. Isä istui hänen vieressään ja silitti äidin selkää. "Hei" sanoin ja istuin nojatuolille heitä vastapäätä. Äiti hengitti sisään. Hänen hengityksensä oli agressiivista ja vihaista. "Poika on kuitenkin hengissä" isä sanoi. Äiti nosti katseensa minuun ja katsoi minua syvälle silmiin. Pois oli ilo ja rakkaus, tilalle oli pantu surua vihan vaatteissa. Minä näin hänen surunsa, vaikka se yritti naamioitua.

Äiti hengitti sisään. "Regulus... Adoptiopoikani, nuorin lapseni, voi mitä olet mennyt tekemään?" äiti kuiskasi heikosti. Hän oli surullinen, väsynyt, huolissaan ja liian heikko ollakseen vihainen. Hän oli murtunut. "Voi, voi, voi, voi..." äiti päivitteli ja heilutteli päätään puolelta toiselle katsoen jalkoihini.

"Uhh, ehkä on parempi jos minä jatkan. Vai mitä tuumaat, rakkaani?" isä sanoi. "Sen kun" äiti kuiskasi. Isä rykäisi. Hän otti sauvansa ja alkoi heiluttaa sitä, jolloin äidin taskusta tuli ulos kirje, joka leijaili hitaasti käsiini. Sen kuoreen kirjoitetut kirjaimet katsoivat minua tuomitsevasti, ne suorastaan pilkkasivat minua. Ne sanoivat minulle "Hahaa! Siitäs sait!" Ne muodostivat kuitenkin muuta.

Herra ja Rouva Potterille
Taikaministeriö

"Meille tuli kirje tänä aamuna" isä sanoi. Avasin hitaasti kuoren ja otin kirjeen sen sisältä. Laitoin kuoren sivuun ja avasin pergamentin taittelusta, johon se oli taiteltu ja vilkaisin isään lupaa hakien. "Lue vain" isä sanoi, joten minä luin.

Hyvät herra ja rouva Potter

Tiistaina 6. huhtikuuta 1976 tietoomme tuli, että adoptiopoikanne Regulus Mustan lähettyvillä loitsittiin suojelius-loitsu Azkabanin velhovankilassa. Loitsu loitsittiin kello 14.26. Regulus Mustan ollessa vielä alaikäinen, tämä on luokiteltu laittomaksi. Lähetimme siksi teille pöllön, jossa kutsuimme nuoren herra Mustan kuulusteluihin Taikaministeriön oikeussaliin.

Tietoomme on kuitenkin tullut tänään, että loitsun todellisuudessa loitsi Azkabanin velhovartija herra Johnsson, joka myös antoi sanansa, että Regulus ei ole tehnyt mitään laitonta hänen silmänsä alla.

Pahoittelemme siis, mikäli pöllö pääsi perille, ja toivotamme hyvää päivän jatkoa!

Alyssa Burton,
Lontoon Taikaministeriön alaikäisten loitsinnan osasto

Katsoin ylös äitiin. "Poikani, ole minulle rehellinen. Missä olit tiistaina, kun sanoit olevasi Lilyn kanssa?" äiti kysyi. Isä loitsi kirjeen ja kirjekuoren takaisin itselleen. Nielaisin ja katsoin vuorostani maahan. "Anteeksi" kuiskasin. "Missä olit?" isä kysyi. "Kävin Azkabanissa" kerroin. He eivät henkäisseet, he tiesivät jo.

"Mutta miksi?" äiti kysyi nyyhkäisten. "Tein tutkimusta" sanoin. "Mistä?" isä kysyi. He eivät tiedä Bellasta, keksi jokin tekosyy. Heidän ei tarvitse tietää koko totuutta. "Halusin vain leikkiä salapoliisia. Ei minulla mitään oikeaa juttua ollut" sanoin. Äiti purskahti itkuun. "Sinulla ei edes ollut syytä käydä siellä! Sinulle olisi voinut sattua ties mitä niiden neljän sisällä, etkä edes kertonut kellekkään!" äiti nyyhkytti.

"Lily tiesi. Siksi sanoin olevani hänen kanssaan. Anteeksi äiti, älä itke. Olin itsekäs ja tiedän sen. Olen pahoillani, annathan minulle anteeksti?" kysyin. "Älä vain tee sitä uudelleen ja olen iloinen" äiti sanoi.