Kaheksas...
[sanat: 210]
Heräsin sairaalasiivestä seuraavana päivänä. En ollut enää veressä ja vuotanut veri oli palautettu ruumiiseeni. Arvet oli korjattu. Sirius, James ja Lily istuivat sängyn vierellä eikä kukaan ollut huomannut minun heräämistäni.
En tiennyt mitä tunsin. Olin helpottunut, mutten oikeastaan iloinen. Olin ärtynyt, mutten vihainen. Surullinen, mutten itkenyt. "Hei" Lily hymyili minulle huomattuaan heräämiseni. Sirius ja James kääntyivät katsomaan ja henkäisivät onnellisina huomattuaan heräämiseni. Ennen kuin kumpikaan heistä ehti tehdä tai sano mitään, minä puhuin. "Ensinnäkin kiitos Lilylle, joka tajusi minun olevan elossa. Toiseksi, MINÄ VITTU MAKASIN MAASSA JA TEIN KUOLEMAA, KYKENEMÄTTÖMÄNÄ KOMMUNIKOIMAAN KUN TE VAAN NYYKITTE VIERESSÄ!" huusin Sirukselle ja Jamesille.
"Me emme tienneet, että olit elossa" Sirius sanoi. "Mutta ette viitsineet tarkistaa?" ärähdin. "Anna anteeksi" James sanoi. "Te annoitte minun tehdä kuolemaa" sanoin ymmärtämättä itsekkään. "Me emme tienneet!" Sirius toisti. "Ihan sama jos olin elossa vai kuollut. Te aloitte riitelemään ruumiini vieressä!" sanoin. Hiljaisuus. "Haenko Matami Pomfryn?" Lily kysyi hellästi. "Kiitos" sanoin.
"Mikset puolusta meitä?" James kysyi Lilyltä. "Puolustaa teitä? Pyh, hän on ihan oikeassa. Te riitelitte silloin kun minä tulin sisään" Lily sanoi ja lähti. "Minä olin koko ajan tajuissani ja vain kuuntelin vierestä teitä" kuiskasin.
Pääsin pois muutaman päivän päästä. Olin silloin jo aika lailla antanut anteeksi Siriukselle ja Jamesille, mutten voinut unohtaa sitä.
YOU ARE READING
Kelmien aikakausi I: Viides kelmi
Fanfiction[TÄMÄ ON KELMIEN AIKAKAUSI-SARJAN ENSIMMÄINEN OSA] TÄMÄ EI OLE ONESHOT KIRJA JA LUVUT ON LUETTAVA JÄRJESTYKSESSÄ [Kirjassa on 51 683 sanaa sisältäen joka luvun] Regulus Mustan neljäs vuosi alkaa Tylypahkassa ja tuo mukanaan uusia tunteita tiettyä op...
