Kelmien aikakausi I: Viides kelmi

28. Pyyntö rehtorille

Meinaan koko ajan seota laskuissa siitä et missä päivässä mennään, nii nyt note for self iha vaa just in case: nyt tää luku on 24 päivä marraskuuta 1975 ja viimenen marraskuu luku. Enkä siis ees vitsaile tosta et meinaan seota, koska mun pitää lähes joka kerta ennen ku alan lukuu kirjottaa nii yrittää laskee erinäisistä tapahtumista et missä mennään

[sanat: 574]

"Minnie?" huudahdin ja kiirehdin hänen vierelleen oppilaita tääynnä olevalla käytävällä. "Niin Regulus?" hän kysyi hymyillen hennosti. "Minulla olisi asiaa. Kahden keskistä asiaa" sanoin. "Hyvä on. Nyt hetikö?" hän kysyi. Nyökkäsin. "Mennään minun työhuoneeseeni" hän sanoi ja niin aloimme kävellä sinne.

Matkan kuljimme hiljaisuudessa, mutta hänen huoneessaan aloimme taas puhua. "Haluaisin vaihtaa makuusalia" sanoin samalla kun istuin tutulle tuolilleni. Minerva käveli toiselle puolelle pöytää ja istuutui alas. "Vai niinkö asia on" hän sanoi tyynesti. "Niin. Haluaisin muuttaa kelmien makuusaliin. Olen puhunut heidän kaikkien kanssa siitä ja he ovat valmiita ottamaan minut avosylin vastaan. Olemme ajatelleet Jamesin kanssa suhteemme salailun lopettamista, mutta minua pelottaa muiden luihuisten reaktiot" sanoin.

Minerva huokaisi syvään, "Voi Regulus, tiedäthän etten voi antaa sinulle loputtomiin mitä tahansa vain tahdot? Sitä paitsi, huonetoverien idea on ihmisten kanssa olon harjoittelu. Kaiken lisäksi, se olisi eri tupa kenen torniin muuttaisit! Sinun pitää mennä puhumaan Rehtorin ja tuvanjohtajasi kanssa. On toki mukavaa, että kerroit myös minulle, koska minulle pitäisi kertoa joka tapauksessa, onhan Rohkelikko minun tupani" Minerva sanoi.

"Minun pitää nyt siis mennä Rehtorille?" kysyin. Minerva nyökkäsi. "Kiitos" sanoin ja häivyin. Kuljin sokkeloisia käytäviä kunnes löysin Rehtorin kanslian oven, mutta sen pidemmälle en päässyt. "Salasana?" kysyi kivihirviö, joka vartioi rehtorin kansliaa. "Mikä ihmeen salasana? Minulla on asiaa rehtorille, päästäkää minut sisään!" sanoin.

"Väärin. Mikä on salasana?" kivihirviö kysyi. "En minä tiedä" sanoin. "Väärin. Mikä on salasana?"

"Sitruunatoffee" tutun tytön ääni kuului. Käännyin katsomaan ja näin kenet muunkaan kuin Lily Evansin. "Elä viitsi. Mene pois, en halua nähdä sinua enää ikinä mieluiten" ärähdin. Evans näytti surulliselta, mutten kiinnittänyt siihen liikaa huomiota. "Oikein" kivihirviö sanoi. "Hei hei Regulus, toivottavasti voimme joskus puhua" Evans sanoi ja lähti.

Ovi alkoi avautua hitaasti, mutta minä seisoin siinä äimistyneenä. Mitä vittua juuri tapahtui?

"Aiotko sinä tulla vai et?" kivihirviön närkästynyt ääni kuului. Hätkähdin, "aivan, anteeksi." Kävelin ovesta sisään portaalle, joka maassa oli. Porras alkoi nousta ylös päin ja sen taakse ilmestyi lisää portaita.

Lopulta pääsin ovelle, jonka takana rehtorin kanslia oli ja koputin. "Sisään" lämmin ääni kutsui. Avasin oven ja astuin sisään. Rehtori katsoi minua tutkivasti. Suljin oven ja astuin peremmälle. Rehtorin siniset silmät tutkailivat minua, eikä kumpikaan meistä sanonut mitään hetkeen.

Rehtorin Feenikslintu rääkäisi ja hätkähdytti meidät molemmat. "Anteeksi, Regulus. Mikä mahtaa olla asiasi näin yllättävällä tapaamisella? Muistaakseni emme ole nähneet erityisemmin, ainakaan näin kahden" rehtori kysyi. "Rehtori, haluaisin muuttaa makuusalistani veljeni makuusaliin" sanoin. "Sano minua vain professori Dumbledoreksi" Dumbledore sanoi.

"En tiedä jos te tiedätte, mutta minulla ja herra Potterilla on-" "Voi poika, elä rasita itseäsi selittämällä moisia. Minä tiedän jo. Katsos kun minä olin siellä. Oikeudenkäynnissä, tarkoitan" Dumbledore sanoi. "Ai. No kuitenkin, olemme ajatelleet suhteemme julkistamista, mutta minua pelottaa muiden luihuisten reaktiot, joten tahdon heistä mahdollisimman kauas."

"Miksi olet täällä? Eikö joku opettaja olisi voinut auttaa sinua? Minerva? Horatius?" Dumbledore kysyi. "Minä menin kyllä Minervalle, mutta hän sanoi, että minun pitäisi tulla puhumaan sinulle" selitin. "Pffft, Minerva nyt toimii välillä vähän liiankin asiallisesti. Anna mennä, sen kun muutat" Dumbledore sanoi.

"Kiitos professori!" sanoin. "Oletan toki, että se on kelmeille okei?" rehtori kysyi vielä. Nyökkäsin, "On, professori." "No hyvä. Mene vain" rehtori hymyili.

Kipitin pois hymy ylettyen korvasta korvaan.