Kelmien aikakausi I: Viides kelmi

13. Muut

Heluu! Tälläistä lyhyemmän puoleista lukua tänään tällä kertaa :). Heille, jotka skippasivat edellisen luvun, siinä oli Siriuksen syntymäpäivät, jonka jälkeen wolfstar meni petipuuhiin.

[sanat: 566]

James Potter pov

Suuri koeaalto lähestyi lähestymistään, joka sai Regulus raukan paniikin valtaan. Hän hermoili koko ajan ja tein parhaani rauhoittaakseni häntä. Kaikesta siitä mitä Regulus puhui aloin itsekkin vähitellen hermostua, kun en ollut valmistautunut ollenkaan. Vietimme siis kaikki päivät nykyään kaksin kirjastossa.

Olimme juurikin jälleen kirjastossa lukemassa, mutten voinut keskittyä kun hän oli siinä vieressä. Hän oli vain niin kaunis. Sirius hiipi mieleeni, ja Regulusta katsellessani ajatukseni Siriuksesta ja Reguluksesta tanssivat yhdessä kunnes ne sulautuivat yhdeksi ajatusvirraksi. Emme olleet vieläkään puhuneet Siriuksesta, vaikka oli jo torstai.

"Reg" sanoin. "Mitä James?" Regulus kysyi lukiessaan juuri tekemiään muistiinpanoja. "Emme ole vieläkään puhuneet muista" sanoin. Regulus nosti katseensa minuun. Hänen harmaat silmänsä olivat huulten kanssa peruslukemilla, enkä tiennyt, mitä hän ajatteli.

"Uskon tietäväni mistä tahdot puhua" Regulus sanoi. Hän suoristautui asennostaan, joka oli ollut kyyristyneenä paperien ja kirjojen ylle asentoon, jossa hänellä oli jalat ristissä ja selkä kokonaan vasten mukavan tuolin selkänojaa. "Tiedän sen" sanoin. Hiljaisuus, jonka aikana tarkkailimme toistemme kasvoja yrittäen löytää merkkejä toistemme ajatuksista.

Regulus huokaisi. "Ehdotan, että pidämme tämän salassa. Ainakin toistaiseksi" Regulus sanoi. "Etkö luule, että he pian alkavat epäillä, kun näkevät kartasta meidän olevan kaksin niin usein?" kysyin epäuskoisena. Hän oli vaiti. "Sinun viisaana nuorena pitäisi pystyä ajattelemaan tätä myös minun näkökulmastani" sanoin.

"Elä kerro minulle mitä minun pitäisi pystyä tekemään ja mitä ei" hän sanoi tyynesti. "Jonkun täytyy, ja tiedän minun olevan hyvä henkilö tehtävää suorittamaan" sanoin. "James, älä" hän sanoi. Olin siis hiljaa. "Minä olen sitä mieltä, että olen itse loistava henkilö määrittelemään oman kykenesemi, kiitos vain" hän sanoi. "Mutta he tulevat pommittamaan minua kysymyksillä" sanoin. "Se on inhimillistä!" Regulus sanoi korottaen hieman ääntään.

"Tiedän, että se on! Nimen omaan siksihän meidän pitää olettaa heidän tekevän sen ja varauduttava!" puhuin korottaen minäkin ääntäni. "Ei, ei James. Anteeksi. En tahdo, että tämä menee huutamiseksi. Äiti aina huutaa. Meidän täytyy pystyä puhumaan asiallisesti ilman huutamista" Regulus sanoi hätäisesti. Hengitin ulos. "Anteeksi. Olet oikeassa" sanoin. "Olet sinäkin oikeassa. Meidän täytyy varautua. Meidän täytyy tavata vain silloin kun kukaan ei katso karttaa, tai sinun pitää pitää karttaa koko ajan mukanasi, niin etteivät he näe" hän sanoi.

"He saavat varmasti jossain vaiheessa tietää, eikö olisi järkevää kertoa se itse, eikä odottaa, että he saavat tietää?" kysyin. Huomasin, että Regulus alkoi hätääntyä lisää. "Olet varmasti oikeassa, mutta... mutta..." hän panikoi. Hän nousi nopeasti ylös ja kiersi sohvapöydän luokseni sohvalle.

Hän valahti eteeni polvilleen ja alkoi nyyhkyttää. Hän katsoi minua silmiin ja piti käsiään sylissään. "Mutta sinun on luvattava minulle, ettet kerro kellekkään. Se ei kuulosta järkevältä, mutta...." hän sanoi. Hän katsoi syliinsä ja mutisi jotain, jota en kuullut. Nostin hänet varovasti syliini ja silittelin hänen selkäänsä rauhoittavasti.

Hän nosti leukansa olkapäälleni ja kuiskasi korvaani: "minua pelottaa, että äiti ja isä saavat tietää. Minua pelottaa, miten Sirius reagoi. Olette niin jäätävän läheisiä ja minä olen hänen veljensä. Se ei olisi ensimmäinen riitamme. Hän on sitä paitsi suuttunut paljon pienemmistäkin jutuista, enkä ollenkaan osaa sanoa miten hän reagoi. En häpeä meitä, en ollenkaan. Minua vain pelottaa niin, että minulla on hankaluuksia nukkua öisin. Olen pahoillani, James."

"Se on okei. Ymmärrän. Meidän ei tarvitse kertoa yhtään kellekkään. Sinun ei kuitenkaan kannattaisi välittää siitä, mitä vanhempasi ajattelevat. Eikö Minerva yritäkkin saada sinua sieltä pois? Voit muuttaa meille! Ei Sirius mitään epäilisi" sanoin. Regulus nyökkäsi. "Tiedän" hän sanoi.