Kelmien aikakausi I: Viides kelmi

34. Kotiin

Muutan taas kirjan nimee hehe...

Kelmien aikakausi -> Kelmien aikakausi I: Viides kelmi

Mut muutan sen vasta ku oon julkassu tän luvun

Mua ärsyttää ku haluisin olla sitte aikuisena (joo en oo viel täysikäne, mut ei mun iästä sen enenpää) täyspäiväne kirjailija, mutta en usko, et pystyn kirjottaa mitää tarpeeks pitkää ja hyvää mikä myis. Tosin luulin viel puol vuotta sitte etten pysty kirjottaa one-shotteja enempää, mutta tässä sitä ollaan. Ja munkirjottaminen on kehittynyt huimasti sinä aikana ku oon ollu wattpadis, koska kirjotan nykyää paljon enemmän ku vain vuos sitte ku en ollu vielä wattpadis.

Ku tunnen vaa olevani nii oikeessa paikassa nytki ku istun mun huoneessa yhden kynttilän valossa, juoden lämmintä kaakaota ja katsoen yhtä Abbie Emmonsin "Write with me" streamia, joka on ikivanha.

Vähän pidempi luku!
[sanat: 644]

Istuimme junavaunussa kohti Lontoota, josta joukkoilmiintyisimme Pottereille Mian ja Montyn kanssa. Vaunussa olivat minä, James, Sirius, Remus ja Peter. Sirius istui Remuksen sylissä ja Remus luki Siriuksen olkapään yli kirjaa. Peter kirjoitti kirjettä jollekkin tytölle. James piti kättänsä olkapäideni yli ja minä nojasin häneen lukien minäkin kirjaani eli Auroraa. James puhui Siriuksen kanssa jostakin, johon en kiinnittänyt huomiota.

Huomasin alkavani tulla väsyneemmäksi, enkä enää kyennyt lukemaan vaikka yritin työntää väsymystä syrjään. Huokaisin ja taitoin sivun nurkkaan taitteen, jota kutsuttiin kai koiran korvaksi. Suljin kirjan ja laitoin sen viereeni penkille. Minä ja James olimme yksin tällä puolella vaunua ja loput kolme istuivat toisella puolella.

"James?" kuiskasin. James kääntyi katsomaan minua. "Taidan mennä nukkumaan" sanoin. "Mene vain. Voit maata tässä penkillä ja laittaa pääsi minun syliini" James sanoi. Nyökkäsin unisesti ja siirsin kirjan syliini ja menin makaamaan niin, että pääni oli hänen sylissään. "Herätän sinut sitten kun olemme perillä, okei?" James kysyi. "Okei" sanoin. "Hyviä unia" hän kuiskasi ja suuteli otsaani. Hän alkoi silittää hiuksiani. "Kiitos" mutisin.

"Meneekö Regulus nukkumaan?" kuulin Siriuksen äänen kaukaisena, suorastaan tavoittelemattomana. Enkä siis enää kuullut Jamesin vastausta Siriukselle. Kuulin Jamesin, mutta erimaailmasta, unestani.

"Tervetuloa" James sanoi Siriukselle ja Remukselle. "Kiitos" he sanoivat. Hymyilin heille ja nostin tyttäreni syliini, kuka oli aivan haljeta innosta. "SIRIUS JA REMUS SEDÄT" hän kiljui korvaani innoissaan. Suljin hetkeksi silmäni ja rukoilin, etten ollut menettänyt kuuloani. Avasin ne jälleen räpytellen ja virnistin Siriukselle, Remukselle ja Jamesille. "Minerva! Elä kilju niin kovaa. Äidiltäsi meinasin juuri lähteä kuulo" Remus torui.

Minerva hihitti, "Anteeksi äiti!" "Ei se mitään" sanoin. James otti Minervan minulta ja meni olohuoneeseen Remuksen kanssa, leikkiäkseen Minervan ja Remuksen kanssa. Naurahdin ja katsoin Siriusta. Siriuskin oli raskaana, hänen vatsansa kuitenkin näytti vielä vain siltä, että hän olisi kerännyt itselleen vähän ylimääräistä painoa. Laskettu aikani oli vain kuukauden päästä, joka hermostutti minua erittäin paljon. Vatsani olikin kuin vesimeloni. Siriuksen laskettuun aikaan sen sijaan oli vielä kuukausia.

"Äiti häpeäisi jos näkisi meidät nyt" nauroin. Sirius yhtyi nauruun, "Hänen kaksi poikaansa joista piti tulla heteroita, ovat raskaana ja erittäin homoja!" Äiti oli meidän kesken hyvä sisäpiirivitsi.

"Tiedätkö vielä vauvan sukupuolta?" kysyin. Sirius heilutti päätään sivulta sivulle, "En."

"Regulus..." kuului Jamesin ääni. Tuntui kuin hän olisi kuiskannut korvaani, mutta hän ei ollut missään lähellä. "Regulus" Jamesin ääni sanoi. "HERÄÄ" Siriuksen ääni kiljui ja yht äkkiä koko ruumiini alkoi heilumaan.

Räpyttelin silmiäni ja huomasin olevani takaisin junavaunussaja Siriuksen heiluttavan minua. Sirius lopetti kun huomasi minun olevan hereillä. "Miksen ole yllättynyt, että James on se hellä ja Sirius se, joka huutaa?" kysyin närkästyneenä. "Sinä kuulit minut?" James kysyi hämmästyneenä. "Äänesi sekottui osaksi untani" sanoin ja nousin istumaan. "Olemmeko perillä?" kysyin. "Viiden minuutin päästä" Remus sanoi.

Ne tuntuivat olevan elämäni nopeimmat viisi minuuttia. Yht äkkiä olimme kaikki raahaamassa matka-arrkujamme suuren oppilaslauman keskellä kohti ovia ulos. Sitten silmänräpäyksessä olimmekin jo ulkona ja etsimme katseellamme Miaa ja Fleamontya. "Pojat!" kuulin Mian huudon. Käännyin katsomaan ja näin heidät.

Menin heidän luoksensa muiden kolmen kanssa. Peter sanoi heipat ja lähti etsimään äitiään. Remus halasi Siriusta ja lähti sitten etsimään vanhempiaan. Ilmiinnyimme Pottereiden olohuoneeseen ja veimme matka-arkkumme samoihin huoneisiin, kuin missä viimeksi olimme nukkuneet.

Olin taas kotona.