Kelmien aikakausi I: Viides kelmi

38. Uusivuosi

Okei, minä ennen ku alan kirjottaa: yritän tehä tästä pitkän luvun

Future me: Honestly mä kyl tiesin et se oli vaa toive, ei ihme, joka tapahtuis.

[sanat: 411]

"Viimeinen aamu vuonna 1975, miltä tuntuu?" kysyin vasta heränneeltä Jamesilta, jonka kädet olivat yhä tiukasti ympärilläni. "Väsyneeltä" James haukotteli. Naurahdin iloisesti. "Okei, kysyn sinulta myöhemmin uudestaan" sanoin. Nousimme ylös ja puimme vaatteet yllemme. Suuntasimme alakertaan aamiaiselle, joka oli sinä aamuna köyhiä ritareita. Ne olivat herkullisia.

Sitten menimme kaksin kävelylle kylään, jossa me asumme. "Miltä tuntuu päättää tämä vuosi näin?" kysyin. Kävelimme käsikynkässä ja annoimme hyytävän talvi-ilman tulla päin kasvojamme. "Tarkoitan, sinä olet siinä rinnallani ja te asutte Siriuksen kanssa meillä. Mikä voisi olla paremmin?" hän kysyi. "Ei mikään. Kaikki on loistavasti" sanoin. "Täydellinen päätös siis vuodelle" James sanoi iloisesti.

"Upea" sanoin. James pussasi otsaani ja jätti siihen ihanan lämpimän tunteen kylmyyden keskelle. Hymyilin hänelle kiitokseksi, koska tiesin hänen rakastavan minun hymyäni. Hän pussasi sitten poskiani ja suurensi hymyäni. Hän pussasi minua kaikkialle ja lämmitti kasvojani kuin taivaasta tullut enkeli.

"Olet lahja taivaasta" sanoin. "Voi ei tietenkään. Sinä olet lahja, jonka minä olen saanut" James sanoi. Kikatin vähän. "Mutta sinä olet itse täydellisyys!" sanoin. "Täydellisyyttä ei ole olemassa, rakkaani" James kuiskasi korvaani ja pyyhkäisi sormellaan hiussuortuvan pois otsaltani.

"Olemmeko me siis jossain kuvitteellisessa paikassa? Unessani ehkä? Koska jos olemme, en tahdo tämän ikinä päättyvän" sanoin. "Uneksisitko sinä tästä?" James kysyi. "Takuulla" nyökkäsin. James naurahti ja pussasi korvaani, "Jos tämä onkin kuvitteelista, tekeekö se siitä epätodellista?" "Tekee, koska silloin sinä et olisikaan oikeasti pidellyt minua kuin herkkää kukkaa" sanoin.

"Regulus, minä pitelen sinua, niin kuin maailma särkyisi sirpaleiksi, jos päästäisin irti" James korjasi. "Niin pitelet" sanoin.

Jatkoimme jonkin ajan päästä kävelyä, mutta kun olimme päässeet takaisin asunnolle, maailma oli jo pimeä, eikä auttanut muuta kuin vain ihmetellä.

Söimme kaikki yhdessä illallisen ja aloimme valmistautumaan illan h-hetkeen. Remus tuli meille kertoen, että hän tulisi pitämään Siriukselle seuraa. Sitten se tuli.

10

James säntää luokseni ja otti minut syleilyynsä. Sirius säntäsi Remuksen luo ja hyppäsi hänen syliinsä. Monty ja Mia pysyivät asennossaan lähekkäin sohvalla.

9

"Viimeiset sekunnit tätä vuotta" sanoin.

8

"Kiitos tästä vuodesta!" Sirius sanoi.

7

"Kiitos samoin!" me muut sanoimme.

6

"Aika on mennyt niin julmetun nopeasti!" Remus sanoi.

5

"Niin on!" me muut nyöttelimme.

4

"Apuaa!! Jännittää!" Mia sanoi.

3

"Kolme!"

2

"Kaksi!"

1

"Yksi!"

0

"HYVÄÄ UUTTAVUOTTA!"

James suuteli minua intohimoisemmin kuin koskaan aiemmin. Remus ja Sirius olivat jo kielet toistensa kurkuissa. Mia ja Monty suutelivat hellästi.

Tästä tulisi hyvä vuosi.