Kelmien aikakausi I: Viides kelmi

31. Mene pois

Note for self just in case: 7. päivä joulukuuta 1975
Ainii joo ja tää Aurora kirja mikä täs mainitaa on se kirja minkä MINÄ, KIRJOITTAJA, kirjaimellisesti aloitin eilen
Tällee täs tajusin, et oon antanu erilaista tietoa siitä, millon näitten joululoma alkaa. SE ALKAA TÄSTÄ VIIKOSTA SEURAAVAN JÄLKEEN ELI 12. PÄIVÄ! Sori jos seuraavas luvus menee vähä aikaa ku aattelin nyt tehä paperisen kalenterin näistä tapahtumista et se olis paljon yksin kertasempaa eikä kaikkee tarttis muistaa!!
[sanat: 597]

Joululomaan oli enää kaksi viikkoa, mikä oli mahtavaa. Pitkästä aikaa oli sunnuntai, jona ei ollut tapaamista Minervan kanssa. Vietin nykyään paljon aikaa makuusalissa. Nytkin istuin sängylläni ja luin kirjaani, jonka olin aloittanut eilen. Sen nimi oli Aurora ja sen oli kirjoittanut Raija Oranen. Se oli pukudraama, mikä kiehtoi minua paljon.

James ja Sirius olivat huispausharjoituksissa, Peter jonkun tyttönsä kanssa ja Remus oli kirjastossa opettamassa 1.-luokkalaisia. Oveen koputettiin ja hän astui sisään. "Hei Regulus, kuulin että muutit tänne" hän sanoi hermostuneena. Nostin katseeni tyttöön tuimana ja murhaavana, enkä sanonut mitään.

"Oi, no. Monologin aika siis vai?" tyttö naurahti hermostuneesti. "Mene pois Evans" sanoin. "Olen pahoillani" Evans nyyhkäisi. "Aha" äännähdin. "Olen todella. En tiennyt teistä" Evans sanoi. "Mene vain pois" pyysin huokaisten. "Mutta sinä et usko minua!" hän parahti. "En tietenkään usko! Miksi uskoisin?" kysyin.

"Koska se on totuus!" punapää parahti. "MINUA EI KIINNOSTA, MIKÄ SINULLE ON TOTUUS!" huusin. "Regulus minä pyydän-" "MENE JO POIS! ENKÖ OLE SANONUT JO TARPEEKSI MONTA KERTAA?" huusin. "MUTTA REGULUS MINÄ PYYDÄN-" tyttö kiljui. "MENE JO POIS EVANS! ELÄ VAADI MINUA ALENTUMAAN RUMALLE TASOLLE" huusin.

Tuli hiljaisuus, jossa vain tuulen tuottamalla äänellä oli oikeus meluta. "Regulus, minä haluan olla ystäväsi" tyttö kuiskasi. "Mene pois Evans" mutisin kiristellen hampaitani. "Mutta-" "Älä pakota minua nousemaan tästä ja kantamaan sinut itse pois tai käyttämään taikaa tai haukkumaan sinua kunnes alat itkemään ja juokset parkuen pois huutaen kaikille sitä kuinka olen kamala ihminen" sanoin. "En tekisi niin" hän henkäisi. "Lyödäänkö vetoa?" kysyin entistäkin ärtyneenpänä. "Ei, en halua" hän sanoi.

Huokaisin. "Hyvä on Evans, sinulla on minuutti aikaa jutella. Sitten minä nousen ja loitsuin kannan sinut ulos, kosken halua koskea" sanoin. Evans otti syvään henkeä, "Olin epätoivoinen ja tyhmä-" "Olet vieläkin" kommentoin. "Ehkä, mutta silloin tein harkitsemattomia asioita. Luulin etten tehnyt mitään pahaa, kun annoin hänelle sitä tyhmää lientä, joka pilasi kaiken. Tiedän, että se olisi ollut muutenkin väärin, mutta työnsin sen ajatuksen syrjään, koska halusin häntä niin paljon. Sitten tuntui siltä, että elin unelmaa ja ajattelin, ettei kenenkään tarvitsisi tietää liemestä. Pakotin hänet olemaan kanssani ja ajattelin, että hän oppisi rakastamaan minua aikanaan ja että voisin lopettaa liemen käytön. Tulimme kertomaan meistä, mutta sitten kaikki menikin pieleen ja sain vasta silloin tietää, että olette yhdessä. Olen pahoillani. En olisi tehnyt sitä jos olisin tiennyt paremmin."

"Aikasi on päättynyt. Yksi kysymys vain, rakastatko häntä enää?" kysyin. "En samalla tavalla ainakaan" hän sanoi. "Hm" äännähdin. "Tunteita ei voi tukahduttaa" hän sanoi. "Nyt, ole hyvä ja poistu" sanoin. "Uskotko sinä minua?" hän kysyi. "En tiedä" sanoin rehellisesti. Hän huokaisi ja lähti, viimein.

Katsoin kirjahyllylleni jostain kumman syystä. Nousin ylös ja lähdin tutkimaan kirjahyllyäni. Se oli lempipuuhaani. Katselin kirjojen kansia, kunnes erään kirjan punaiset kannet kiinnittivät huomioni. Kesäviiniä, kirjan kannessa luki. Kirja toi mieleeni Evansin ja minun ensimmäisen keskustelumme. Silloin sain tietää siitä ja se oli kamalaa. Otin kirjan ja meinasin heittää sen ikkunasta ulos, mutta jokin tuntematon voima pysäytti minut.

Minä en ollut tämä henkilö, joka kehtasi ajatella kirjan kaltoin kohtelua. Hengitin ulos ja laitoin kirjan hitaasti takaisin hyllyyn, mutta niin perälle, ettei sitä nähnyt. Se oli vain kirja. Se ei ollut edes sama kopio kuin se, joka oli ollut kanssamme sinä tiistaina.