Kelmien aikakausi I: Viides kelmi

51. Severus

Siis en välillä ymmärä ihmisiä, tiiättekö? Tänäänkin kerroin yhelle mun luokkalaiselle, että harrastan kirjottamista. Sit se kysy et mitä kirjotan. Sanoin et kirjaa, totuuden mukaisesti. Se oli ihan että mitä. Sanoin sit siin naureskellen et "sä et usko mua." Ei oo ees ensimmäinen kerta ku joku pitää tosi ihmeellisenä et kirjotan kirjaa. Niinku so what? Mulle se on arkipäivää, enkä pidä sitä kovin ihmeellisenä, mut silti ihmiset ain kummastelee et "sä vitsailet."

[sanat: 456]

Olin alkanut pitämään Severus Kalkarosta paremmin silmällä aina siitä lähtien kun Bellatrix sanoi Sektumsempraa hänen loitsukseen. Kuka oikein käyttää vapaa-aikaansa sellaisten loitsujen keksimiseen? Severus oli minulle vielä suuri kysymysmerkki. En tietänyt pojasta paljon mitään. Hän toki välillä auttoi minua, mutta ei hän minulle erityisemmin avautunut.

Kun Lily sai tietää, että Bellan käyttämä loitsu oli Severuksen keksimä, hänen leukansa loksahti auki. "Ei hän sellaista tekisi!" hän oli sanonut, "Bellatrix varmasti valehteli ja syytti sen Seven harteille" hän oli päättänyt. "Entä jos ei?" olin kysynyt. "Hän ei tekisi niin!" Lily oli huudahtanut. "Hän on luihuinen" olin muistuttanut.

"Niin olet sinäkin!" Lily oli huomauttanut. "Minä olen luihuinen vain, koska rukoilin hattua laittamaan minut luihuiseen. Pelkäsin niin paljon. Minun olisi pitänyt olla korpinkynsi" olin kertonut. "Ei hänen tupansa silti tee hänestä huonoa ihmistä" Lily oli sanonut. "Ei teekkään eikä hän välttämättä sitä aikonut itse käyttää, mutta miten Bellatrix sai tietää siitä?" olin kysynyt.

"En minä tiedä" Lily oli tuhahtanut, "Ehkä hän kirjoitti sen päiväkirjaan, jonka Bellatrix varasti?" "Kirjoittaako Severus Kalkaros päiväkirjaa?" olin kysynyt nauraen. "Ehkä, se oli vain esimerkki" Lily oli sanonut. "Voisitko mitenkään kysyä tästä Severukselta?" olin kysynyt.

"Toki, mutta elä kerro muille kelmeille, että se on hänen keksimänsä. He vihaavat häntä jo tarpeeksi. Äläkä lähde rohkelikon tiloista yksinäsi, okei?" Lily oli sanonut. Olin nyökännyt ja niin hän oli lähtenyt matkaan.

Menin 5 minuuttia myöhemmin takaisin makuusaliin ja tapasin siellä Jamesin ja Siriuksen. "Missä sinä olit?" James kysyi. "Juttelemassa Lilyn kanssa" sanoin. "Mistä?" James kysyi. "Asioista" sanoin vältellen hänen katsettaan. "Reggie..." James sanoi tutulla varoittavalla äänellään. Purin huutani ja vilkaisin häntä nopeasti, mikä osoittautui virheeksi, koska katseemme lukittuivat ja hänen katseensa kaivautui sieluuni etsimään vastauksia.

Inahdin ja purin huutani niin kovaa, että se meinasi alkaa vuotaa verta. "Mitä vittua tapahtuu?" Sirius kysyi. Me molemmat jätimme hänet kokonaan huomiotta ja jatkoimme toistemme tuijottamista. "Mistä te puhuitte?" James kysyi uudelleen rauhallisella äänellä. "Bellatrix sanoi, että hänen käyttämänsä loitsu oli Kalkaroksen keksimä, joten kysyin Lilyltä asiasta ja pyysin häntä kysymään Kalkarokselta siitä" sanoin nopeasti ja lopussa huokaisten altistuneena. James hymyili ja nousi tullen luokseni halatakseen minua.

"Hyvä! Eihän se ollut niin vaikeaa" James sanoi. "Painu vittuun. Ei ole kivaa, kun käytät typerää valtaasi minun" sanoin kädet ristissä.

"Miksei minun katseeni ole yhtä tehokas?" närkästynyt Sirius kysyi. "Entä jos painuisin sinun vittuusi?" James kuiskasi korvaani. Henkäisin järkyttyneenä, "JAMES!"