Life is like one variable // Joleksi

4. "Tee vaikka Bring Me the Horizonista"

Aleksin pov:

Tänään on mennyt kuukausi siitä kun pääsin sairaalasta. Menisimme isän kanssa tänään käymään siellä, lähinnä tarkistamassa jalkojeni vointi ja saisin ehkä kepit pois. Olen ihan omissa maailmoissani kunnes kuulen isän huudon alakerrasta. "Aleksi joko sä oot heränny, tunnin päästä pitäs lähtee?" "Joo oon mä!" huudan hänelle takaisin. Puolen tunnin jälkeen päätän vihdoin nousta sängyltäni ja kävellä vaatekaapille. Otan sieltä mustat revityt farkut, mustan pitkä ihaisen paidan (joka on aika ihonmyötäinen). Otan vielä mustan t-paidan jossa on valkoisella vähän tekstiä, (laitan sen siis pitkähihaisen päälle) ja mustat nilkkasukat. Aika värikästä jälleen. Vaatteet vaihdettuani, lähden alakertaan keittiöön jossa isäni on. "Huomenta, haluisitko sä syödä vähä jotain aamupalaa ennen ku lähetään?" Isä kysyy kun saavun keittiöön. "Kai mä joitain vähä voisin koittaa syödä" vastaan hänelle. Istun pöytään ja isä antaa minulle leivän ja vettä. Saan syötyä leivän ja juotua veden, sitten olisi aika lähteä sairaalalle.

Sairaalakäynti on ohi. Se meni hyvin, jalkani ovat parempaan päin ja sain jopa kepit pois. "Vienkö mä sut nyt kouluun vai tuutko kotiin?" isä kysyy kun saavumme autolle."Kai mä voisin mennä kouluun" vastaan hänelle. Koulua on enää viikko sitten alkaa kesäloma. "Okei" isä sanoo ja lähtee ajamaan koululle päin. Saavumme koulun pihalle, isäni lähti ja minä kävelin koulun oville. Saavuin luokkani eteen jossa meillä alkaisi kohta tunti. Hetken päästä opettaja tulee ja päästää minut sisään. Kaikki muutkin tulevat ja istuvat kavereidensa kanssa, minä yksin jälleen. "Tänään meillä ois esitelmien tekoa, työt tehdään max kolmen hengen ryhmissä. Haluisko joku tehä yksin?" opettaja selittää. Nostan käteni ylös, ei minulla ketään kaveria ole kenen kanssa tehdä niin teen sitten yksin.

Kävelen käytävälle tekemään esitelmääni. Kaikki muut tekevät ryhmissä mutta minä yksi. Yht äkkiä joku istuu viereeni. "Terve pikkumies, mitäs sä täällä yksin istuskelet?" Se on Joel. "Tulin tekee esitelmää, mitäs sä?" kysyn häneltä. "Meillä on kässää, mut en jaksanu olla siellä nii lähin kävelee. Mistäs meinasit tehä esitelmän?" hän kertoo. "En mä vielä tiiä, onko ideoita?" Todella toivon että olisi. "Tee vaikka Bring Me the Horizonista" hän ehdottaa. Teen siis siitä, ei minulla muitakaan ideoita ole. Yht äkkiä joku opettaja tulee luoksemme. "Joel hei tuuppa takas tunnille" hän sanoo. "Juu, heippa pikkumies" Joel sanoo ja nousee ylös. "Mä sit luen sen sun esitelmän" hän huutaa kun on kävelemässä luokkaan päin. "Etkä lue" huudan hänelle takaisin. "Luen, siitä tulee varmasti hyvä" hän vielä huutaa ja kääntyy käytävälle jossa kässän luokka on.

Time skip että koulu loppuu

Joelin pov:

Viimeinenkin tunti loppui juuri. Meillä oli tänään matikkaa yläkoululla, kässää ja liikkaa alakoululla. Olen kävelemässä alakoulun käytävillä kunnes kuulen puhetta nurkan takaa. "Katos pikku Aleksi on saanu kepit pois, pitäskö mun vähä hakata sua nii saisit ne takas ja menisit takas sinne sairaalaan ettei tartteis katella sun naamaa" joku poika sanoo. Kävelen nurkan takaa heidän luo, Aleksia meilkein 20 senttiä pidempi poika pitää häntä paidan kauluksesta kiinni painettuna kaappeihin. "Hei päästäppä irti siitä" sanon ja irrotan pojan Aleksista. "Meillä oli tässä juttu kesken" hän sanoo ja yrittää ottaa Aleksista kiinni mutta tönäisen häntä kauemmaksi. "Jätä Aleksi rauhaan" sanon ja poika alkaa näyttämään jo vihaiselta. "Sä et sitä päätä" hän sanoo ja tulee Aleksia päin mutta hän siirtyy nopeasti taakseni. "Voi alkoko pikku Aleksia pelottaa" tuo poika sanoo. "Viimesen kerran jätä Aleksi rauhaan" sanon ja otan Aleksin kädestä kiinni ja vien hänet pois tilanteesta. "Tää ei jää tähän!" hän huutaa peräämme.

Saavumme koulun ulkopuolelle. Pysähdyn ja käännyn Aleksia päin, hän katsoo maata. "Kuka toi oli?" kysyn tuolta hiljaiselta pojalta. "Yks Onni" hän sanoo hiljaa nostamatta katsettaan maasta. Nostan hänen päätä ja kysyn. "Onks se kiusannu sua ennenki?" kysyn häneltä. Aleksin silmästä valuu kyynel, hän pyyhkii sen pois ja samalla vastaa. "On, ykkös luokasta asti..." hän sanoo. Samassa hänen silmistä alkaa valua kyyneliä. "Hei ei mitää hätää" sanon ja otan tuon halaukseen. Hetken päästä auto ajaa viereemme. Joku nousee ulos autosta ja kävelee meidän luo. "Hei onko kaikki hyvin?" huomaan sen olevan Matti. Irtaudun halauksesta. Matti katsoo Aleksia huolestuneena. "Hei mitä on tapahtunu?" hän kysyy ja laittaa kädet Aleksin olkapäille. Aleksi on vain hiljaa ja katsoo maata. "Eikai Onni taas kiusannu sua?" hän kysyy. Aleksin silmistä alkaa taas valua kyyneliä ja hän nyökkää. "Voi rakas" Matti sanoo ja halaa Aleksia.

--------------------------------------------------------------

Sanoja 681