Life is like one variable // Joleksi

59. Leiripäivä

Aleksin pov:

Lähdin juuri Joelin huoneesta. En olisi halunnut lähteä mutta oli pakko. Kävelen Lucaksen perässä kohti huonettani. Kello on vähän vaille kahdeksan aamulla ja kohta pitäisi mennä aamupalalle. Saavumme huoneeni eteen. "Nähään kohta" Lucas sanoo ja silittää nopeasti selkääni lähtien. Avaan huoneen oven ja huomaan huonekaverini makaavan sängyllään katse puhelimessaan.

Astun huoneeseen ja kävelen väsyneenä suoraan sängylleni. Kaadun siihen vatsalleni. "Huomenta" Jace sanoo. "Huomenta" vastaan niin hiljaa että hän ehkä juuri ja juuri kuuli. "Missäs sä vietit yös?" hän kysyy. "Se ei varsinaisesti sulle ees kuuluis mut Joelin luona" vastaan kääntäen pääni häneen. Makasin siis äsken kasvot tyynyissäni. "Uii mitäs teitte?" hän kysyy innoissaan ja nousee istumaan. "Iha vaa nukuttiin" vastaan. "Ootteks te koskaan..." hän on kysymässä mutta keskeytän hänet vastaamalla "Ei olla" "Miks?" hän kysyy. Olen hetken hiljaa kunnes vastaan. "Koska en oo valmis... ja oon vasta kolmetoista" sanon. "Entä Joel, minkä ikäinen se on?" hän kysyy. "Kuustoista" vastaan ja laitan käteni pääni alle. "Onks teillä ikäeroo neljä vai kolme vuotta?" "Kolme, mä oon syntyny 97 ja Joel 94" vastaan.

Olemme menossa Jacen kanssa aamupalalle. Kello on kahdeksan ja minua väsyttää. Meillä kummallakaan ei ole mitään hajua mitä teemme tänään, mutta eiköhän se pian selviä. Toivottavasti ei sentään mitään aivan kamalaa.

Otamme "ruokalan" sivupöydältä lautaset ja teemme leivät. Otamme vielä vettä ja menemme pöytään. "Moi" Joel sanoo. "Moi" vastaan kääntäen katseeni häneen kun istun hänen viereen. Joel painaa huulilleni pusun. "Söpöö" Jace sanoo. Hymyilemme Joelin kanssa vain katsoen toisiamme. Alamme syödä. "Kun kaikki on saanu syötyä voitais kerääntyy kaikki tohon ulos ja kertoo mitä tänään tehdään" Nina sanoo.

Laitamme kengät jalkaan ja menemme ulos jossa kaikki muut ovat. "Menkääs kaikki niihin eilisiin ryhmiin" Nina sanoo ja kaikki menevät ryhmiinsä. Joel nappaa minut syliinsä kylkensä kohdalle. "Tänään ois ohjelmassa köyden vetoa, korikiipeilyä, sit saatte etsiä metsästä ei asioita jotka mä kerron, sit mennään syömään. Sen jälkeen saatte 30min omaa aikaa ja sitte sen jälkeen omissa ryhmissä teette jotain yhessä" Nina kertoo. "Saako olla kaks ryhmää yhdessä?" joku pojista kysyy. "Saa jos kaikille teijän ja sen toisen ryhmän jäsenille käy"

Meidän ryhmä aloittaa korikiipeilystä. "Ideana on siis että sulle laitetaan valjaal ja vaijeri asia vähä niinku oikeessa kiipeilyssä, sit sä meet korin päälle istumaan ja sun pitää aina lisätä siihen koreja, pysyä siinä päällä ja voittaja on se kuka saa eniten koreja. Jos ei ite yllä enää ottamaan koreja niin joku ryhmäläinen heittää sulle korin ja sit ku ei enää uskalla tai korit kaatuu sun pitää tulla alas ja sit on toisen vuoro" Oliver kertoo. "Onhan kaikki ymmärtäny?" hän kysyy ja kaikki nyökkäämme. "Kuka haluis mennä eka?" hän kysyy. Kukaan ei kuitenkaan halua mennä ensin. "No jos mä meen eka" hän sanoo.

Oliverille laitettiin valjaat ja nyt hän alkaa pinota koreja. Korit siis ovat niitä isoja muovisia koreja joita voi käyttää esim muutossa tai muuten vain tavaroiden roudaamisessa. Koripino tehdään kahden puun väliin. Puissa on korkealla kiinni joku rautainen naru ja siinä kiinni vaijeri joka kiinnitetään valjaisiin. Oliver on saanut jo kymmenen koria ja hänelle on alettu heittämään koreja. Kun hän on saamassa 20 koria alleen korit kaatuvat ja hän jää roikkumaan ilmaan. Korit siirretään pois edestä ja hänet lasketaan alas. "Sehä meni hyvin" Lucas sanoo.

Seuraavaksi on Joel. Istumme Ollin kanssa sauna ja kylpyhuone rakennuksen terassin portailla katsomassa. "Ootko valmis?" Lucas kysyy ja Joel nyökkää. Hän alkaa kiipeämään koreja. Joelkin on saamassa 20 koria mutta korit kaatuvat. "Kukas sitte?" Oliver kysyy kun Joel lasketaan alas. "Mä voin mennä" Lucas sanoo.

Lucas on saanut jo 19 koria. "Nyt jos tän saat oot voitolla" Oliver sanoo ja heittää Lucakselle korin. Hän ottaa korin kiinni ja pitää sitä hetken kädessään kunnes siirtää jalkansa ylimmän korin rakoihin ja nousee seisomaan varovasti. Hän asettaa koria alleen ja torni ei kaadu. "Jes" hän huudahtaa ja nostaa kätensä ilmaan istuen korin päällä.

Oliver ja Joel sain 19 koria, Lucas 21 ja nyt olisi minä tai Olli. "Kumpi menee?" Oliver kysyy kääntäen katseensa meihin. "Olli" vastaan äkkiä. "Okei, voin mennä" hän sanoo ja nousee ylös vierestäni Joelin tullessa hänen paikalleen. Ollille laitetaan valjaat ja hän alkaa kiipeämään koreja.

"Pelottaako sua?" Joel kysyy kun on minun vuoroni. "Joo" vastaan ääni täristen. Kätenikin alkavat täristä. "Äääh" sanon ja menen kyykkyyn laittaen käteni ristiin vasten leukaani, suutani ja nenääni. "Hyvin se mee" Lucas sanoo noustessani takaisin seisomaan. Ravistan tärisevä käsiäni. "Luota muhun, sit ku sä meet tonne sun jännitys häviää" hän sanoo ja silittää selkääni rauhoittavasti. Laitan käteni nenäni, leukani ja suuni eteen. "Hei mä lupaan, se menee hyvin" hän sanoo ja halaa minua. Halaan häntä takaisin.

"Oot sä valmis?" hän kysyy kun minulle laitetaan valjaat ja vaijeri. Nyökkään pelokkaasti. Laitan ensimmäisen korin, sitten toisen, kolmannen, neljännen... Kun olen saamassa 20 koria alleni korit heilahtavat muttei kaadun. Suljen silmäni ja hengitän syvään. Avaan silmäni ja laitan korin alleni. "Noni oot nyt voittanu jo Joelin ja Oliverin" Lucas sanoo heittäen minulle korin. Laitan korin alleni. "Ja mut" Olli sanoo. Laitan koreja alleni ja sitten kun on 27 alan olla jo niin korkealla että alkaa pelottaa liikaa. "Nouse vaan ylös ja potkase koreja et ne kaatuu maahan jos haluut alas" Lucas sanoo. Teen kuten hän sanoi.

"Se meni hyvin" Joel sanoo ja juoksee halaamaan minua. "Sä pelkäsit eniten mut voitit kaikki Oliver sanoo Joelin erkanessa halauksesta. Hänkin halaa minua ja taputtaa selkääni. Lucas ottaa minulta valjaat, tulee niin vapaa olo. Nyt olisi koyden vetoa jotain ryhmää vastaan, sitten se metsä juttu ja ruokailu.

-----------------------------------------------------------

Sanoja 893