Life is like one variable // Joleksi

68. Läheisiä tunnelmia ja mäkkiä

Time skip kuukaus

Aleksin pov:

Makoilen sängylläni katsoen puhelintani. Tänään alkoi viikonloppu. Päivät ja viikot ovat menneet todella nopeasti. Nyt on jo ollut kuukauden koulua, tuntuu että vastahan olimme kesälomalla viettämässä aikaa Joelin ja hänen kavereidensa kanssa. Vaikka olen viettänyt todella paljon aikaa Joelin kavereiden kanssa vain Ollista on tullut minulle läheinen. Muiden kanssa olemme ehkä kavereita, mutta emme ole viettäneet koskaan aikaa yhdessä kunnolla ilman Joelia.

Joelinkin kanssa olemme nykyään viettäneet aikaa vähemmän yhdessä koska hänellä on treenejä niin paljon, olemme eri kouluissa ja hän on nähnyt paljon niitä lätkä kavereitaan. Olen siis maannut kotona suurimmaksi osaksi yksin. Tottakai aina välillä olemme nähneet mutta ei todellakaan niin paljon kun onnen. Jätkiä en ole nähnyt vapaa ajalla ollenkaan, en edes Ollia vaikka hän on paras ystäväni.

Isäni on ollut jo viikon työreissussa, eli olen kirjaimellisesti ollut yksin. Lupasin hänelle että syön ja pärjään, jos en pärjää niin soittaisin hänelle. Olen kyllä pärjännyt mutta syömisestä en niin varma ole. Koulussa olen aina skipannut sen, kotona syönyt silloin kun Joel on täällä mutta muuten tässä viikon aikana en oikein ole syönyt.

Jonkin ajan päästä havahdun ajatuksistani kun huoneeni ovi avautuu. Käännän katseeni puhelimestani ovelle ja huomaan Ollin sulkevan huoneeni ovea. "Moi" sanon kun hän lähtee kävelemään luokseni. "Moi, mitäs pikkumies" hän sanoo ja lösähtää viereeni makaamaan selälleen katse minussa. "No ei mitää ihmeellistä, aikalailla tylsistyn täällä" vastaan. Olli siirtää katseensa puhelimeeni. Hän katsoo sitä hetken kunnes ottaa sen rauhallisesti omiin käsiinsä.

"Onks sulla vähä ikävä Joelia" hän sanoo selatessaan kuvia minusta ja Joelista joita itse äsken katselin. "Joo" vastaan ja painan pääni käsiini niin että katson Ollia maatessani vatsallani. "Se taitaa viettää aikaa aika paljo niitten joukkuelaistesa kanssa" Olli sanoo selaten yhä kuvia.

Ollin pov:

"Nii viettää... Mulla on ikävä sitä, sillä ei enää oikei oo aikaa nähä mua tai ees jutella mun kanssa" Aleksi sanoo hiljentäen loppua kohden. "Oot sä yrittäny puhuu sille siitä?" kysyn laittaen Aleksin puhelimen pois. "En mä oo pystyny. Pelkään koko ajan et se unohtaa mut ja sit me erotaan" hän sanoo todella surullisen kuuloisena ja painaa otsansa käsiinsä niin että hänen kasvot on vasten sänkyään. "Hei Aleksi rakas ei se sua unohda. Se oikeesti rakastaa sua enemmän ku uskotkaan, sillä on vaan ollu nii kiire sen harrastuksensa kanssa ku niillä on ne pelit huomenna" sanon silittäen tuon blondin päätä. "Mut sit sen jälkeen se alkaa viettää kaiken aikansa koulu asioissa ja siinä ohella treeneissä. Ei sillä kohta oo ollenkaa aikaa mulle ja sit mä jään yksin" Aleksi sanoo itkien. "Hei Aleksi rakas sä et jää yksin" sanon vetäen hänet halaukseen. "Sulla on aina mut. Ja kyllä se Joel teillekki aikaa järjestää, usko mua" sanon silittäen hänen selkäänsä ja päätänsä.

Time skip pari tuntia

Makoilemme Aleksin sängyllä. Silitän yhä hänen hiuksiaan mutta toinen käteni vain lepää hänen selällään. Hän lopetti itkemisen noin tunti sitten. Olen miettinyt sitä oikeasti että eihän Joel vain unohda Aleksia. Vaikka tiedän Joelin rakastavan häntä silti pelkään että hän unohtaa Aleksin kaiken kiireensä keskellä.

"Aleksi" sanon hiljaa. "Mmm" hän mumisee hiljaa. "Millon viimeks sä oot syöny?" kysyn muttei hän vastaa mitään. "Oothan sä syöny tänään?" kysyn siirtäen katseeni häneen, muttei hän vieläkään vastaa. "Aleksi?" kysyn yrittäen saada hänen katseensa minuun mutta hän painaa päänsä rintakehääni. "Aleksi rakas sun pitää syödä, sä et haluu samaan tilaan missä olit" sanon painaen leukani hänen päähänsä ja samalla silittäen sitä. "En nii" hän vastaa hiljaa. "Mennään syömään, ees jotain" sanon hiljaa.

Aleksi pyörähtää päältäni vierelleni ja nousee ylös. Nousen itse istumaan ja katson häntä. Hän ojentaa kätensä minulle että tarttuisin siihen. Otan hänen kädestään kiinni ja nousen ylös. Lähden kuljettamaan Aleksia ulos hänen huoneestaan kohti alakertaa.

Kun saavumme alakertaan Aleksi menee istumaan keittiötasolle, minun avatessaan hänen jääkaappinsa. "Mitäs sä haluisin syödä?" kysyn katsoen hetken jääkaappia kunnes käännän pääni Aleksiin. Hän kohauttaa vain harteitaan. "Haluut sä et me tehdään jotain vai tilataanko?" kysyn, mutta Aleksi kohauttaa taas harteitaan. "No jos me tilataan" sanon laittaen jääkaapin kiinni. Kävelen Aleksin viereen ja nojaan keittiötasoon. "Mitäs tilataan?" kysyn ottaen puhelimeni esiin. "Ihan sama" Aleksi vastaa. "No toi helpotti asiaa tosi paljon..." sanon selaten puhelinta. "No käykö vaikka mäkki?" kysyn kääntäen katseeni Aleksiin. Hän nyökkää.

Saimme tilattua ruuat. Aleksille tilasimme Happy Meal Chicken McNuggets ja minulle tuplajuustojampurilaisen ja isot ranskalaiset. Molemmat otimme kokikset. Nyt vain odotellaan ruokia. "Mitäs nyt?" kysyn kääntäen katseeni Aleksin. "Mä haluun vettä" hän sanoo ja hyppää pois keittiötasolta. Hän menee kaapille ja ottaa sieltä lasin, laskee siihen hanasta vettä ja kääntyy minuun juoden vettä lasista. "Anna mullekki" sanon kävellen hänen viereensä. Hän kääntää päänsä hanaan ja laskee lasiin uudestaan vettä.

Aleksi antaa minulle lasia. Otan lasista kiinni. Sormemme osuu toisiinsa ja jäämme vain katsomaan toisiamme kunnes Aleksi kääntää katseensa pois ja päästää lasista irti. Juodessani vettä hän kääntää taas katseensa minuun. Kun saan juotua veden lasken lasin pöydälle mutta sen jälkeen jään katsomaan Aleksia. Hän katsoo minua yhä. Olemme hiljaisessa katsekontaktissa. Katson vuorotellen hänen silmiään kunnes silmäni karkaavat hänen huulilleen, mutta nopeasti takaisin hänen silmiinsä. Siirrän kädelläni hänen hiuksiaan korvansa taakse jättäen käteni hänen poskelleen. Katsomme hetken toisiamme kunnes etäisyytemme pienenee ja pienenee. Silmämme painautuu kiinni. Juuri kun olemme todella lähellä toisiamme ovikello soi ja Aleksi kääntää pään pois. "Mä meen avaa" sanon ja lähden avaamaan oven.

Aleksin pov:

Ovikello keskeytti juuri minun ja Ollin hetken. Hyvä vain. Vaikka onhan Olli ihana ja huolehtivainen seurustelen Joelin kanssa. Rakastan häntä. Ehkä jopa liikaa, sillä minua sattuu se todella paljon ettei hänellä ole enää oikein aikaa minulle vaikka ymmärrän sen hyvin. Hänellä on harrastuksensa ja lukio joka on vaikeaa, tai niin olen ymmärtänyt.

"Moikka, tässä ois nää" kuuluu ovelta. "Kiitos paljon" Olli sanoo. "Hyvää päivänjatkoa" "Kiitos samoin" kuuluu vielä kunnes ovi sulkeutuu. Sitten huomaankin Ollin joka tulee takaisin keittiöön. "Syödäänkö täällä vai olkkarissa?" hän kysyy minun nojatessa keittiötasoon. "Olkkarissa" vastaan ja kävelen hänen ohitseen. "Katotaanko samalla jotai?" hän kysyy. "Joo" vastaan ja istun sohvalle. Olli istuu viereeni ja ottaa pussista ruokamme ja juomamme. "Mitä katotaan?" kysyn mennessäni Netflixiin. "Sä päätät" hän sanoo. "Miks mä?" kysyn kääntäen katseeni häneen. "Koska mä päätin ruuat" hän vastaa nyrpistäen nenäänsä söpösti. Nyrpistän takaisin siirtäen naamaani lähemmäksi hänen omaansa. Olli pussaa nopeasti nenänpäätäni. "Hyi" sanon ja pyyhin nenääni samalla kun Olli alkaa vain nauraa. "Oo hiljaa" sanon muka vihaisena. Muttei hän lopeta. "Oikeesti, lopeta tai ei katota mitään" sanon. "Okei okei" hän sanoo ja yrittää olla nauramatta, mutta purskahtaa uudestaan nauruun. "Ei sitte" sanon ja laitan käteni puuskaan. "Eiku katotaan" hän sanoo ja painaa päänsä olkapäälleni. "Lopeta sit se nauraminen" sanon.

-----------------------------------------------------------

Sanoja 1068