Life is like one variable // Joleksi

122. "Ole vittu hiljaa"

Time skip heinäkuuhun

Aleksin pov:

Olemme Joelin ja muun kaveri porukkamme kanssa juhlimassa jonkun Joonaksen tutun luona. Talo on täynnä päihtyneitä nuoria, tyhjiä kaljatölkkejä, lattia sipsejä ja popcornia. Musiikki soi täysillä ja kaikki joko hyppivät ja pomppivat olohuoneessa musiikintahtiin, osa juttelee hiljaisemmassa paikassa, osa polttaa ulkona, osa on uima-altaalla ja jotkut jopa saattavat olla yläkerrassa harrastamassa kahdenkeskisiä asioita.

"Noniin nää bileet oli tässä, kaikki ulos!" kuuluu hetken päästä miehen ääni. Ihmisiä alkaa poistua rakennuksesta kohti etuovea. Hetken päästä peremmälle taloon tulee kaksi sinipukuista poliisia. "Kukas teistä asuu täällä?" toinen heistä kysyy. "Minä" tummatukkainen nuorimies sanoo portailta laittaen valkoista t-paitaa takaisin päälleen. "Nää bileet loppu nyt. Tullu sen verran monta valitusta liian kovasta metelsitä ja päihtyneistä nuorista että kaikki lähtee omiin koteihin" poliisi sanoo pojan laittaessa farkkujensa vetoketjua kiinni. "Mikäs sun nimi on?" poliisi kysyy häneltä. "Johannes" hän vastaa. "Noni Johannes pidäppä huoli että nämä bileet oli tässä ja kaikki lähtee kotiin" poliisi sanoo ja lähtee työparinsa kanssa. "Hei kaikki, kiitos bileistä, nyt on valitettavasti aika lopettaa nää bileet, kiitos kaikille jotka tuli, ens kerralla sit uudestaan. Hyvää yötä kaikille!" Johannekseksi esittäytynyt nuorimies sanoo kovaan ääneen ohjaten nuoria kädellään ulos asunnostaan.

"Kiitos hyvistä bileistä" Joonas sanoo hänelle mennen halaamaan häntä. "Ei mitään, kiitos itelles että autoit järjestää" Johannes sanoo taouttaen Joonasta selkään. "Moro, nähään seuraavissa bileissä" Joonas sanoo astuen ulos talosta. "Moro" Johannes sanoo kunnes sulkee oven. "Nonni millä me himaan päästään?" Niko sanoo hieman ääni sammaltaen. "Autolla tietenki" Joonas sanoo kaivaen taskustaan isänsä auton avaimen. "Nii totta, sähän sait sen kortin tänää" Niko vastaa. "Oho, onneks olkoon" Joel sanoo halaten häntä onnitellakseen. "Kiitos kiitos" Joonas sanoo, kunnes menemme kaikki autoon. Joonas käynnistää auton, laittaa musiikin kovalle ja lähtee ajamaan. "Aleksi kauan sun lähtöön on?" Tommi kysyy. "Noin puol vuotta" vastaan. "Noni eli nyt me otetaan viimenen puol vuotta ilo irti elämästä ja sit järkätään sulle läksiäiset just ennen lähtöä ja sit sä pääset lähtee sinne Amsterdamiin" Joonas sanoo. "Noni hei Joonas keskityppä siihen ajamiseen" sanon osoittaen päälläni tietä Joonaksen mennen melkein punaisia päin.

Time skip yöhön

Kertojan pov:

"Joonas voitsä hidastaa?!" Aleksi kysyy huutaen musiikin läpi, Joonaksen ajaessa isolla tiellä niin kovaa kuin autolla pystyy. "Aleksi rakas kulta pieni mitään ei tapahdu!" Joonas vastaa ääni sammaltaen. "Ihanat viimeiset sanat" Aleksi sanoo takapenkiltä hieman peloissaan. "Aleksi hei kaikki on ihan hyvin" Joel sanoo etupenkiltä kääntyen taakse niin että näkee Aleksin. Hän laskee kätensä Aleksin reidelle silittäen sitä hetken rauhoittaakseen porukan nuorinta Aleksia. Hetken päästä Joel kääntyy takaisin eteenpäin, Aleksin kääntäessä katseensa ulos ikkunasta.

Joonas ajaa yli sataa kahtakymmentä pimeällä ja hiljaisella isolla tiellä, joka menee Oulusta Ylivieskaan. Joel ehdotti että ajaisimme sinne. Sillä Aleksin isovanhemmat ja muita sukulaisia asuu siellä. Kello on vähän yli yksi yöllä. Autossa soi Apulannan Koneeseen kadonnut. "Joonas voitsä oikeesti ajaa hitaampaa?!" Aleksi kysyy. "Voitko sä lopettaa ton valittamisen? Mä oon kuunnellut tota koko matkan" Joonas kysyy. "Tajuutko sä että sä oot ihan helvetin kännissä ja ajat ihan miten sattuu? Jos poliisit pysäyttää sut, sulta lähtee kortti!" Aleksi vastaa. "Ole vittu hiljaa, kyllä mä osaan ajaa vaikka olisinki humalassa. Eikä poliisi meitä pysäytä" Joonas sanoo.

"Luotettu ehkä liikaa
siihen että aika korjaa
se minkä vuoksi nähtiin
niin kovin paljon vaivaa
Että hajalle saatiin
Se mikä kauniiksi tarkoitettiin
Kipu kuolee huutamalla
alastomana lattialla
Miten kauan sitä kestää
ei, sitä ei voi tietää" Kaikki muut huutolaulavat, paitsi Aleksi.

Joonaksen ajaminen on alkanut mennä jo vähän liian huolimattomaksi. Hän menee jo aivan liikaa miten sattuu. "Joonas pls jarruta" Aleksi sanoo peloissaan. "Aleksi jumalauta ole jo vittu hiljaa!" Joonas huutaa kääntäen katseensa Aleksiin. "Kehen sattuu ja kuinka paljon siitä kysymys enää tässä kai on
Kun on saavuttu siihen pisteeseen
ettei mikään ole varmaa" laulussa kuuluu. "JARRUTA!" kaikki huutavat yhteen ääneen. Joonas kääntää päänsä takaisin tiehen muttei kuitenkaan kerkeä jarruttaa. Kuuluu kamala pamaus ja auto törmää. Kaikki pimenee.

-----------------------------------------------------------

Sanoja 630