Life is like one variable // Joleksi

29. Bileet

Aleksin pov:

Kävelen kohti kotiani. Minua ei pyörrytä enää niin paljon kuin aijemmin. Kello on vähän yli yksi ja minun pitäisi raahautua Joonakselle seitsemältä. Kävellessäni kotiin mietin vain aamua. Miksi minun piti taas sortua viiltelyyn. Lupasin itselleni, Joelille ja isälleni etten enää viiltele. Mites kävi... Rikoin lupaukseni ja sorruin. En koskaan anna sitä itselleni anteeksi.

Avaan kotini oven ja kuulen isäni sanovan. "Moi" tervehdin häntä takaisin hiljaisella äänellä. "Onko kaikki hyvin?" hän kysyy. "Joo" vastaan edelleen aika hiljaa. "Sä et kuulosta siltä. Tuu tänne" isäni sanoo. Lasken reppuni portaille ja kävelen isäni luo sohvalle. "Mikä on?" hän kysyy kun istun hänen viereensä ja vedän jalkani itseäni vastan. "Mulle tuli taas mieleen aamulla se mitä tapahtu, olin vaa tulossa vessasta ku näin itteni peilistä. Kaikki ne arvet vaa muistuttaa mua siitä" vastaan hänelle. "Hei Aleksi rakas, se on ihan ok jos ne tulee sun mieleen edelleen. Sä oot vielä nuori ja oot kokenu niin paljo kaikkee. Täällä on monia kelle sä voit puhuu ja ne auttaa sua" isä sanoo. "Kiitos ja anteeks" sanon kun isäni halaa minua. "Anteeks mistä?" hän kysyy kun erkanemme halauksesta. "Tästä" sanon ja vedän hupparini hihan ylös niin että käteni näkyy jossa side on. Isä ottaa varovasti kädestäni kiinni. "Aleksi..." hän on sanomassa kunnes kskytän hänet. "Älä sano mitään" Isäni on hetken hiljaa ja katsoo kättäni kunnes laskee hupparini hihan ja ottaa minut halaukseen.

Erkanemme hetken päästä halauksesta. Katsomme toisiamme silmiin. Isä pitää käsillään kiinni käsivarsistani ja silittää niitä peukaloillaan. Hän siirtää hiuksiani toisella kädellään korvani taakse ja halaa minua vielä. "Aleksi muista että sä oot parasta mitä mulle on koskaan tapahtunu. Sä oot mulle tärkeintä koko maailmassa. Mä en tuu koskaan rakastaa ketään yhtä paljoo ku sua. Sulla on aina mut, muistathan sä sen?" isäni sanoo. "Muistan" sanon. Kun erkanemme halauksesta isä kysyy. "Mitäs ruokaa sä haluisit ennen ku meet sinne Joonakselle?" "Melkein kaikki käy" vastaan. "Okei, no mä lähen käymään kaupassa" hän sanoo ja nousee sohvalta. "Haluutko tulla mukaan?" hän jatkaa kysymällä kun kävelee eteiseen. "En. Mä meen trampalle" vastaan ja hyppään sohvan selkänojan yli. "Älä riko ittees" isä sanoo ja avaa ulko oven. "En en, heippa" sanon ja kävelen takaovelle. "Heippa" isä vastaa ja sulkee etuoven.

Hypin jonkin aikaa trampalla ja tein temppuja. Isäni tuli vähä aika sitten kotiin ja alkoi tehdä ruokaa. Päätin kokeilla temppuja myös maalla. Ne onnistui hyvin mutta yht äkkiä käteeni alkoi sattua todella paljon. Lähdin sisälle ravistellen kättäni varovasti. Menen keittiöön ja otan lasin kaapista. Lasken siihen vettä ja juon. "Onko kaikki hyvin?" isä kysyy. "Joo" vastaan ja lasken vesilasin tiskipöydälle. "Sattuuko tohon?" isä kysyy ja osoittaa kättä jota ravistelen. "Joo" vastaan. "Ota toi side pois, puhdista ne jäljet ja laita uus side siihen" hän sanoo. "Joo" vastaan jälleen ja lähden kylppäriin.

Sain puhdistettua haavat ja laitettua käteeni uuden siteen. Lähden takaisin keittiöön. isäni sai ruuan valmiiksi joten aloimme syömään. Hän teki kanapastaa jossa on juustokermaa. Isäni tekemä ruoka on ehkä parsta mitä olen koskaan syöyt. Saimme syötyä ruuan, taino minä en syönyt kaikkea mutta kuitenkin. Kello on nyt kuusi. Noin puoli tuntia niin minun pitäisi alka lähteä Joonakselle. Joel sanoi että menee jo nyt Joonakselle laittamaan paikkoja kuntoon.

Timeskip klo 19.00

Saavuin Joonaksen ovelle. Soitin ovikelloa ja Joel tuli avaamaan. "Moiii little man" hän sanoi ja halasi minua. "Moii" sanon kun erkanemme halauksesta. Välillemme syttyy pitkä katsekontakti. Joelilla on vain niin upeat siniset silmät että voisin katsella niitä koko loppu elämäni. Havahdun kun kuulen Ollin sanovan. "Heii huhuuu, kuuletteko mua?" "Häh joo" Joel vastaa. "Noni tulkaa" Olli sanoo ja lähtee olohuoneeseen. Lähdemme Ollin perässä olohuoneeseen. Täällä on aika paljon ihmisiä.

Pääsemme ihmis joukon läpi sohvalle. Istumme siihen katselemaan ympärillemme. "Haluutko sä jotai, mä voin hakee" Joel sanoo musiikin läpi. "Jotai juomista" vastaan. "Okei mä tuun kohta" Joel sanoo mutta otan hänen kädestä nopeasti kiinni. "Onks kaikki hyvin?" kysyn. "Mä en haluu jäähä yksin" vastaan. "Hei rakas mulla ei kestä kauaa, pärjääykö sä hetken yksin" hän kysyy ja silittää reittäni. "Jos sulla ei oikeesti kestä kauaa" vastaan. "Ei kestä mä lupaan" Joel sanoo ja lähtee.

"Moi" joku tyttö sanoo kun istuu vierelleni. "M-moi?" vastaan hieman kysyvänä. "Mä oon Helmi, kukas sä oot?" hän kysyy. "A-Aleksi" vastaan. Tämä hetki on hieman ahdistava. Tyttö alkaa lähentyä minua mutta nousen äkkiä ylös. "Mun pitää mennä" sanon ja lähden ihmisjoukon läpi kävelemään keittiöön.

Joelin pov:

Olen hakemassa Aleksille ja minulle juotavaa. Hetken päästä huomaan Julian tulleen viereeni. "Moi" hän sanoo. En vastaa mitään. "Mitenkäs sulla ja sillä pikkusella menee" hän kysyy. "Miks sua kiinnostaa?" kysyn ja käännyn häntä kohti. "Koska mä haluun tietää" hän vastaa ja ottaa kädestäni kiinni. Vedän kuitenkin käteni pois hänen kädestään. "Mun pitää mennä" vastaan ja olen lähdössä kun hän ottaa kädestäni kiinni ja sanoo. "Joel oota" Julia painaa huulensa omilleni. Vetäydyn kuitenkin melkeinpä heti pois.

Aleksin pov:

Saavun keittiön luo. Huomaan siellä Joelin ja Julian. He puhuvat jostain. Sitten huomaan kun he suutelevat. Silmistäni alkaa valua kyyneleitä. Lähden äkkiä kohti ulko ovea. Törmään kuitenkin Ollii ja meinaan kaatua mutta hän ottaa käsistäni kiinni. "Hei onko kaikki hyvin?" hän kysyy. Mutta lähden vain ovesta ulos.

Joelin pov:

"Mitä helvettiä" sanon. "Sori" Julia sanoo. Lähden kuitenkin pois sanomatta mitään. Olli tulee kuitenkin minua keittiön suulla vastaan. "Hyvä sä oot siinä, onks Aleksilla kaikki iha kunnossa?" hän kysyy. "Miten nii?" kysyn hämmentyneenä. "Se melkei juoks äsken tästä pois ja lähti hirveellä kiireellä pois koko talosta" hän sanoo. "Voi helvetti" sanon ja lähden nopeasti ulos.

Lähden nopeasti etsimään Aleksia. Juoksen ja juoksen mutten löydä häntä. Jatkan etsimistä kunnes saavun sillan luo Aleksi on kävelemässä kohti siltaa. "Aleksi!" huudan.

--------------------------------------------------------------

Sanoja 920