Life is like one variable // Joleksi

106. "Me vaan juteltiin..."

Joelin pov:

"Jaksaisitko sä lähtee jätkien kanssa ulos?" kysyn Aleksilta joka makaa sängyllään melkein vatsallaan, käsi leukansa ja oikean poskensa alla. Hän puristaa päätään. "Lähtisit nyt, sä et oo lähteny ulos pariin päivään nii tekis hyvää" sanon kyykistyen sängyn viereen ottaen hänen vasemmasta kädestään kiinni. "Jookoo" sanon siirtäen hänen hiuksensa pois hänen kasvoiltaan. Sen seurauksena hän painaa päänsä vasten kättään. "Pliiis" sanon silittäen hänen hiuksiaan. "No okei" hän lopulta myöntyy ja nousee ylös sängyllään. Lähdemme kävelemään kohti alakertaa josta suuntaamme heti eteiseen. Laitamme kenkämme jalkaamme ja avaamme oven lähtien ulos.

Kävelemme rannan tyyliseen paikkaan jossa kaikki muut jo ovat. "Sä voisit puhuu Ollin kanssa" sanon meidän lähestyessä muita. Aleksi kääntää katseensa minuun ja minä nyökkää. Sitten hän kääntää katseensa Olliin. Kun saavumme jätkien luo he tervehtivät meitä ja me heitä. Paitsi Joonas joka katsoo Aleksia hieman vihaisena. Hän ei todellakaan pitänyt siitä mitä Olli ja Aleksi tekivät, eikä siitä että annoin noin vain anteeksi. Mutta se ei ole hänen asiansa, hänen pitää vain hyväksyä se ja lopettaa Aleksille vihoittelu. Tökkään Aleksia kylkeen ja hän kääntää katseensa minuun. Viiton päälläni Ollia kohti. Aleksi laskee katseensa maahan kunnes nostaa sen Olliin. "Olli voidaanko jutella?" Aleksi sanoo. Olli nostaa katseensa Aleksiin ja katsoo häntä hiljaa. Muiden siirtäessä katseensa Olliin, hän vihdoin vastaa. "Joo" hän sanoo alkaen nousta ylös. Aleksi kääntää katseensa minuun. Silitän hänen olkapäätään kunnes hän lähtee seuraamaan Ollia. Heidän kävellessä kauemmaksi meistä menen itse istumaan muiden viereen.

"Mitäs Joel, sua ei oo näkyny" Tommi sanoo. "No mitäs tässä, pitäny vähä selvitellä asioita" vastaan kääntäen katseeni veteen. "Onks kaikki kuitenki hyvin?" hän jatkaa kysyen. "Joo on" vastaan. "Entä Aleksilla?" hän kysyy. Olen hetken hiljaa kunnes vastaan. "Kai sillä on, tai tavallaan ei" vastaan siirtäen katseeni käsiini. "Onko jotain tapahtunu?" Tommi kysyy muuttuen huolestuneeksi. "No, Aleksin syömishäiriö on palannu ja, sen ja Ollin välit on ollu vähä huonot tässä lähiaikoina" kerron siirtäen katseeni Tommiin. "Joo tosi huonoilta näytti" Joonas sanoo. "Voisit sä lopettaa" sanon kääntäen katseeni häneen. "Mä en vaan tajua miten sä annoit niin helposti anteeks. Tajuutko sä että ne on tehny sitä sun selän takana vaikka kuinka monta kertaa" Joonas sanoo katsoen minua vihaisena. "Joo tajuan, mut se asia ei sulle kuulu nii sun ei tarvitse siihen puuttua" sanon. "Mistä te nyt riitelette ja miten se liittyy Olliin ja Aleksiin?" Tommi kysyy. "Ei mistään" vastaan kääntäen pääni taas veteen. "Joel on ihan helvetin tyhmä ja antaa liian helposti anteeks" Joonas sanoo.

Aleksin pov:

Kävelemme Ollin kanssa edelleen kauemmaksi muista. Olemme olleet tähän mennessä koko ajan vain hiljaa mutta kohta olisi pakko alkaa puhua. "Aleksi, oikeesti anteeks" Olli sanoo hetken päästä ottaen kädestäni että pysähtyisin. Katson hetken häntä kunnes siirrän katseeni maahan. "Mä oon niin pahoillani, oikeesti" hän sanoo. "Olin mäki siinä yhtä lailla mukana, mä oisin kyllä voinu estää sua. Et ei tää pelkästään sun vika oo" vastaan nostaen katseeni häneen. "Voidaanko me vaan olla kavereita niinku enneki, unohtaa se mitä tapahtu ja jatkaa niinku mitään ei ois tapahtunu" sanon Ollin oltua hetki hiljaa. "Sä oot mulle ihan helvetin tärkee ja mä rakastan sua. Sä oot mun parhain kaveri, mitä mulla on koskaan ollu, enkä mä haluu menettää sua jonkun tyhmän jutun takia" jatkan kyynelien tullessa silmilleni. "Voidaan. Todellakin voidaan. Säki oot mulle ihan helvetin tärkee ja mä rakastan sua ihan helvetin paljo" Olli sanoo kyynelien tullessa myös hänen silmilleen. Vedän hänet tiukkaan halaukseen silittäen hänen selkäänsä. Itkemme nyt molemmat vasten toistemme olkapäitä.