Life is like one variable // Joleksi

88. Lätkäpeli

Joelin pov:

Herään korvia raiskaavaan herätykseeni, voisi joskus vaihtaa johonkin en niin korvia raiskaavaan, mutta nyt ei ole sen aika. Nousen sängylleni istumaan sammuttaen herätyksen. Kello on nyt puoli kuusi ja puoli seitsemältä pitää olla hallilla. Pakkasin jo eilen kaikki jääkiekko kamat niin nyt on enää loput tavarat mitä tarvitsen Helsingin ja Viron reissuun. Noustuani sängystä vaihdan vaatteet ja alan pakkaamaan. Saan pakattua kaikki paidat ja housut kunnes isäni tulee pyytämään minut aamupalalle. Jatkan siis pakkaamista aamupalan jälkeen.

Mentyäni keittiöön huomaan vain isän olevan hereillä. "Nukkuuko muut?" kysyn istuen pöytään. "Joo nukkuu" hän vastaa antaen minulle valmistamansa aamupalan. Alan syömään aamupalaani avaten joukkueeni snäppi ryhmän snäpit, samalla kun isäni lukee lehteä ja juo kahvia. Lähdemme kuudelta hakemaan Matiaksen, Joonan, Juliuksen ja Eliaksen, koska lupasimme heille kyydin kun eivät voi Matiaksen autolla tulla kun sitä ei saa jättää hallin pihaan niin pitkäksi aikaa mitä olemme Helsingissä. Ja vaikka autoomme mahtuu vain viisi niin nyt mahutamme sinne kuusi.

Saapuessamme hallille kello on kaksikymmentäviisi yli kuusi, eli olemme juuri hyvissä ajoin perillä. Astumme ulos autosta, otamme tavaramme takakontista ja kiitämme isää kyydistä. Hän lähtee kohti kotia ja me sisälle jäähalliin. Tapaamme joukkueen ja valmentajien kanssa siellä. Seitsemältä bussi olisi pihassa ja meidän metkamme lähtee kohti Helsinkiä jossa rakkaani tälläkin hetkellä on. Tullessamme käytävälle jossa sovimme näkevämme huomaamme olevamme ensimmäisiä. Jätämme tavarat penkkejen luo ja käymme kaikki vessassa. Sieltä tultuamme alamme ajan vietteeksi väsäämään soittolistaa bussimatkalle. Sinne tulee kaikki hyviä biisejä jotka tsemppaavat joukkuettamme ja saa meille hyvän fiiliksen siitä miten peli tulee menemään.

Kello lähenee viittä vaille seitsemää kun viimeisetkin joukkuellaisemme tulevat paikalle, samoin bussimme. Alamme roudaamaan tavaroitamme ja eväitämme bussiin. Kohta alkaa seitsemän tunnin matka kohti Helsinkiä. Saatuamme kaikki tavarat bussiin menemme itsekkin bussiin. Etsimme hyvät paikat ja alamme osa nukkua, osa kuunnella musiikkia kuulokkeita ja osa vain tekemään jotain puhelimilla.

Time skio ekaan pysähdykseen

"Nyt jos joku haluaa käydä vessassa nii on sen aika, seuraava vessatauko on sitte noin kahden ja puolen tunnin päästä" valmentajamme ilmoittaa bussin pysähdyttyä. Lähdemme melkeinpä kaikki käymään vessassa ja osa käy ostamassa ruokaa ja herkkuja matkalle. Käytyäni vessassa pesen kädet ja jään Matiaksen kanssa odottamaan muita. Vasyailemme kumpikin snäppeihin. Avaamme molemmat Aleksin snäpin ja vastaamme molemmat peilikuvan jossa olemme yhdessä.

"Sulla on kieltämättä mukava poikaystävä" Matias sanoo hetken päästä. "Eikö ookki" vastaan. "Todellaki, käy välillä jopa kateeks" hän sanoo nostaen katseensa minuun. "Sullekki pitää löytää joku, onko ketään kiikarissa?" sanon nostaen katseeni häneen. "No ei oikeestaan. Tai tavallaan mut ei siitä vois tulla mitää" hän vastaa. "Ai, miksei vois?" kysyn uteliaana. "Mennäänkö jonnekki muualle puhuu" hän sanoo muiden alkaessa tulla vessasta. "Joo tottakai" sanon lähtien Matiaksen perässä ulos vessoilta. Menemme ulos bussin läheiselle penkille mutta on se kuitenkin sen verran kaukana että bussilla ei kuule keskusteluamme.

"Siitä ei voi tulla mitään, se ei todennäkösesti tykkää jätkistä siinämielessä" Matias sanoo. "Oot sä kysyny, tai mistä voit olla nii varma?" kysyn. "Mä vaan tiedän. Se puhuu aina kaikista tytöistä, enkä mä usko et se ois homo" hän kertoo. "Eli se on siis jätkä" sano. Matias vain nyökkää. "Haluut sä kertoo kuka se on?" kysyn varovasti. Matias huokaisee raskaasti kunnes avaa taa suunsa. "Lupaa sit ettet kerro kenellekään, et edes Aleksille" hän sanoo. "Lupaan" sanon uskottavasti. "Hh... Se on Joona" hän kertoo. Kieltämättä nyt menin hiljaiseksi. "Mitä musta?" kuuluu Joonan ääni. "Ei mitään" Matias sanoo nopeasti. Itse olen vain hiljaa seuraten Joonaa katseellani. Hän tulee luoksemme ja istuu Matiaksen syliin. "Onko tolla kaikki iha hyvin?" hän kysyy osoittaen minua. "On joo" sanon vihdoin. "Noni hyvä sit lähetään" hän sanoo nousten ylös, vetäen samalla Matiaksen ylös ja sen jälkeen minut. Lähdemme kaikki kolme kohti bussia.